Nyt Tämä Mies kera valittunsa ja parhaimpansa on menossa maan alle.
Mitäs tuo kello näyttää lähtöaikaa? Huitelee aamuysiä, kun on kellariin laskeutumisen aika.
Eivät mene kumminkaan siinä tavallisessa kellaritarkoituksessa, mitään säilömään, talteen viemään; jotta muka olisivat hamstraamassa talvenvarat: sientä, perunata, punaviinimarjahilloa, mustaviinimarjamehua, omenatuoremehua ...
Ei. Vaan rakentaakseen yhdessä ja ennen kaikkea sopuisasti nuille mainituille tykötarpeille hyllykön, taikka tarkemmin sanottuna kootakseen tuosta nuin vain suit sait sukkelaan tällaisen:
Mr Tokmannilta tilatun ja haetun.
Ja kuten voitte kuvitella: suit sait sukkelaan kaikki muka tapahtuu!
Iltapäivällä kun koko komeus alkaa olla huterasti pystyssä, iskee pulmarypäs: kun tuo ruuvi ei tähän käykään, eikä tuokaan mutteri tuonne. Välilevykin luiskahtaa välillä paikaltaan, siis hyllyn. Ja entä nuo samperin koukkupäiset sokat, eivät kiristä, iloisesti kyllä kilisevät, irtoilevat, putoilevat laattialle ja kierivät piiloon pakkoon seinänrakkoon ...
Että tuota rataa.
Illantullen reklamaatiostakin jo höpisee TM, sillepä yhelle herralle, sille puolikaimalleen Mr TM:lle.