Juhannusajelu loppui heti alkuunsa. Puolipeninkulmaa poljettuamme Ilovaaran suuntaan alkoi kummallinen ääni edestä, vähän kuin entisajan pyykkipoikaräpätin olisi kiinnittynyt etupyörään.
Ilmahan sieltä suhisi ulos kiihtyvällä puhinalla.
Eipä muuta kuin jätä pitkäpyörä Pepen tienhaaraan ja lähe kävellä läpyttelemään kärrinhakuun.
Vaikka vitonen nyt matka mikään pyhäisenä päivänä hyvässä seurassa auringon helossa.
Ja oisko edes kertomisen arvoinen jokin tandemin kuminpuhkeaminen; vertaapa sitä vaikka eiliseen Tour de France -rytäkkään: video
Tahi koko vastoinkäyminen maa-ilmallisiin-murheisiin.
 |
| Tuossapa tuo raato lahtipenkillä makoelee ja kohtalonkouraa oottelee. |
Kirjavinkeissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti