Poika noussut valtakunnallisesti näkyvämmäksi. Varteenotettavaksi. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, Kansalaisareenan toimitusjohtaja, aikaisemmin Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja.
Peruskoulusta 6,6-keskiarvolla ammattikoulun kautta hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta, ei yo. Syntynyt Pietarissa 1974, naimisissa Annukan kanssa, kahden tyttölapsen isä.
Pitkälle pötkinyt vähästä.
Leo Stranius.
Ei taida olla maailmassa kolkkaa, jossa ei käynyt. Silti vastustaa lentelyä viimeiseen mieheen. Ajaa pyörällä työmatkat ja liikkuu vain julkisilla välineillä. Minimoi kaikki tarpeensa. Nyt tosin käy jo lämminvesisuihkussa, mistä aikoinaan kieltäytyi. Kulutuskarkuri. Askeettinen hedonisti. Absolutisti.
Mitä vielä?
"Tavoitteena on ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen, hiilineutraalin maailman rakentaminen."
Omassa elämässä päässyt ajat sitten nollatilanteesta ensimmäiseen tavoitteeseensa:
"minulla olisi asunto, työ ja tyttöystävä."
Tuntee nyt olevansa etuoikeutettu, viettää kympin elämää:
"Minusta oli tullut yhteiskunnallinen vaikuttaja, minulla oli unelmieni työpaikka, ja olin saanut kokea erilaisia asioita elämässäni."
Kaikki voimassa edelleen.
Luennassa Ekoistin muistelmat:
Hänkin löytänyt Viktor Franklin laillani! Yhden tärkeimmistä kirjoista, Ihmisyyden rajalla sanoman:
Frankl, entinen keskitysleirivanki, iloitsee viimeisestä inhimillisestä vapaudesta: vapaus valita oma suhtautuminen mihin tahansa asiaan missä tahansa tilanteessa.
Jostain livahti mieleen Pekka Kuusi, se ikiaikainen Tämä ihmisen maailma.
Ja se että jostain syystä ilmastoasiat ovat kaupunkilaisille vielä tärkeämpiä kuin maalaisille. Johtuneeko kun elävät päivät pitkät pakokaasuissa. Heh.
KIRJA-ARVOSTELUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti