Kuinkas sattuikaan: tänään kiinnitin ranteeseen kellon jolla voi ajan lisäksi mitata matkan. Nykyajan sekuntaattori siis.
Avaralla pihalla painan punaisesta nappulasta kuin paraskin Ollin ajanottaja.
ETSII SATELLIITIA.
Haavi auki jään tuijottamaan yläilmoihin. Parit lentokonevalkovanat ilmestyvät taivaalle, vissiin nekin on kutsuttu apuun etsimään satelliittia, vai lentänevätkö muuten vaan joutenpäiten Jaappaniin.
Jalat suksiin. Kädet sauvoihin. Katson rannekelloa, jossa nyt rivi nollia.
Matkaan!
Tien yli. Seis. On lähtöpaikka. Tarkan markan mittauksen aika. Nappula alas ja eteenpäin.
Vanhan kentän yli ja oikealle kaarros. Edessä talliksi muutettu rengin mökki, sen edessä laaja kaarros ja konehallin editse takatakaisin vanhalle kentälle, jossa nyt ei vasemmalle vaan oikealle piitkäään alamäkeen ja alamäen alta vasemmalle ja piitkälle loivasti laskevalle suoralle, sinne missä keväisin viimeiset kilometrit tiristetään. Suoran päässä taas kuusiympyrään, jonka puolessa välissä katse kelloon: 1010 m.
Samoilla jäljillä takaisin. Paitsi että alamäki on nyt ylämäki ja kaarrokset vastakkaiset.
Lopulta seistään lähtökohdassa mittarin näytöllä 2020. Se ei ole aika, vuosiluku. Se on metrimäärä, reitin pituus.
Aika on 16 ja risat min. Mutta se ei ole tärkeä. Tärkeä on metrilleen tarkka mitta.
Vähien lumien aikana näin, kunnon lumilla vähemmän samoilla urilla.
Rata on oma tekemä, samoin piirros radasta.
Latuprofiili, eli kuvana edellä kerrottu:
🏂 hiihdot 10 km/350 km/ € = 55 h
