Konvehtiloista täysähky

- Ootko käyny konvehtiloissa? uteli Tepon-viähnikäs entivanhaan osuuskaupan pihassa.
Varsin  käännellen väännellen sanomisiaan, huvinmaku suussa ja suupielissä.

Ei sille vastata tarvinnut, kulmakarvaa vähän kohotti tai rippasi silmää niin kuitattu oli.

Niitä konvia se tarkoitti, niitä keskikoulun illanviettoja joissa sai piiriä pyöriä, kädestä tarttua ja muuten toisen sukupuolen kanssa silmäpelehtiä. Tanssia ei sentään lupa ollut - ei puhettakaan!

Vasta ensimmäinen kinkun, rosollin, lanttulaatikon ynnä muun ylenkylläisen joulupöytä- ja lahja-anninten jälkeinen päivä yöhön vaipumassa ja olo on otsikon mukainen.

Vaan eiköhän tuo tuosta pallo puhjenne, ilmat pellolle pihahtane, pyhistä päästyä. Luntakin kun jo lupaavasti suksipaanalle satelee.

Nyt nautitaan!
Kinkun päälle kasvisruokia, näitäpä konvehteja.
Siispä
avattakoon ainakin vielä yksi uusi konvehtirasia!
Sillä onhan joulu - ja jouluna saa yölläkin syödä!

Ja lukea!

 KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös