Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 10. marraskuuta 2017

Kinkkupussissa kaupungilla

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 5

Finish

Joko vihdoinkin Kapakkakukkula ja maali? Ei. Vielä kaksi mailia. Miten saisi jalkoja eteenpäin: hyppimillä kuin kenguru, sivuttain, takaperin, konttaamalla ... Äly-hoi, Sinä jätit minut vihdoinkin. Näin on hyvä.
Siinä sitä ollaan. Valtava pauke ja huuto ja meteli. Digitaalinäyttö maalin yläpuolella puolisen minuuttia alle kolmen tunnin ja neljänkymmenen. Vielä loppukiri ettei neljäskymmenes minuutti ennätä umpeen.
Maali tässä. Lähtö kaukana viiden sillan takana. Mitali kaulaan kuin voittajalle. Tyttöjen halaukset ja kehut: jokainen joka juoksee Marathonin on voittaja. Mutta onko tarpeen olla voittaja, tuskin - ainakaan toisiin verrattuna:
"Metiri se quemque suo modulo ac pede verum est." - Horatius (65-8 eKr)
- Ihmisen mittana olkoon vain oman askeleen mitta.

Broadway


Poistun tuhansia ihmisiä kuhisevalta maalialueelta. Kymmeniä juoksijoita kannetaan paareilla ensiapuun. Yritän oikaista penkkirivin ylitse, mutta jalka ei aio totella. Nuori pariskunta rientää nostamaan yli. Enää en jaksa ajatella ääntämistä tai kielioppia kun kysyn: - Broadway where?
Ymmärtävät. Neuvovat. Manhattanilla ei voi eksyä. Kadut ovat numerojärjestyksessä. Maalissa kietaisivat ympärilleni hopeanhohtoisen kinkkupaperia muistuttavan lämpöfolion. (Melkein kypsää lihaa kinkkufolion sisällä) Se päällä kävelen kilometrit hotelliin New Yorkin sydämessä.
Pukeutumisesta täällä vähät välitetään: mitä kummallisempi sitä tavallisempi. Yksi valkoinen sentään huomaa ja kysyy:  The King? Voittajako? - Ei. Salazar. 2.08.13. Humisee.
Keltaisten taksien loputon virta kadulla ja lähes ainaiset hälytysäänet ja jumalattoman isot välkkyvät mainosvalot. Sitä on New York tällä hetkellä. Kinkkupussissa keskellä 10-miljoonaista New Yorkia. Tämä kaikki mielettömyys on totta!
En voi olla nauramatta.
jatk ...
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

4 kommenttia:

  1. Eikös mualiman ensimmäisellä Marathonilla joku sankarillisesti kuollut maaliin tultuaan. Voishan niitä perinteitä nouvattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      nyt kaivelet vanahoja ytimiä. On siellä Kreikassa paikan päällä nössipoikana tullu pyörittyä nuuhkimassa sitä Marathonin kenttää ja soturi Feidippideksen kuoleman laukkaa.
      Vaan ne matkat jääkööt vähemmälle huomiolle.

      Poista
  2. Arvoisa folio(hattu) -hikkaj

    Numerolappuloitten takuuvarmistukseksi kietaistaan kaikki hullut vielä foliokääreeseen. Suorastaan nerokas innovaatio !
    Ja vielä kadutkin numerojärjestyksessä. Ihanniinko ne hul... :-)

    Ja kun ne pii-paa-autot niitä sitten sinne lataamoon keräävät, niin helpompata on valkotakkisten tunnistaa kohdeobjektit.
    Välkehtivät niin vilkkuvaloloitten tahtiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      vaan minkäs te valkotakit meille mahdatte, mitä tette?
      Uusia ruuveja päähän ruuvaatte?

      Poista