Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

torstai 11. toukokuuta 2017

Toivottoman hidas lukija

Kuinkahan kauan tätäkin  Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla -kirjaa olen lukenut? Ainakin puoli vuotta? Ja takana 600 sivusta runsas neljännes. Suomenkielisen proosakirjallisuuden historia - mielenkiintoista asiaa kaikin!

Aina kun kirja on antoisa, lukunopeus hidastuu - paneuduttaa. Ei näitä lueta kuin sanomalehtiä. Sitä on vähän kuin koira joka ei halua lähteä pissitolpan juuresta eteenpäin: etujalat tönköksi ja pylly maahan.

Pitää paneutua, nuuhkia ja röpöstellä. Kaunokirjallisen tekstin kanssa aina, asiatekstin kanssa tarpeen tullen, oikein ällätikun kanssa.

Niin on käynyt nyt Eskelisen kirjan kanssa ja niin on käynyt monen muun teoksen kimpussa: ylihyppyjä ei suvaita, vaan jok'ainoa sana, ja mieluummin alleviivaten, on noukittava talteen. (Ikään kuin myöhemmin tosiasiassa paljonkaan muistaisi.)

Samoinhan on Päätalon Iijoki-sarjan toisen kierroksen laita: lupasin selvittää - itselleni - puolessa vuodessa, nyt on mennyt puolitoista ja tiukkaa tekee, onko edes jouluun mennessä luettu: ei ainakaan jos laskee ja lukee mukaan sarjaan kuulumattoman äpärän, Siiranmäen vankileirikuvauksen Nälkämäki.
Ei Kallenkaan lukemisesta ylihyppien tullut mitään: kerta kaikkiaan ei raaski, vaikka samantapaisia sivuja riittää.

Ylen mielenkiintoista nippelitietoa laajojen kaarien sisään Eskelinen, tämä ärripurri, sisällyttää, mikä hillitsee hyppelyä.

Tästäkin Tietäväisen pojasta Algot Untolasta (Lassila, Rantamala, Vatanen yms.), joka oli ällistyttävän nopea kirjoittaja:
  • Harhama + Martva (1909) on Untolan liki 3000-sivuinen esikoisromaani, jonka lukijaksi Algot ajatteli: "Hidasajatuksinen rahvaanmies lukee tämmöisiä huviksensa eikä mietiskelläksensä sen kiinteitä kuvia ja sille on pääasia että luettava on helppotajuista.";
  • Manasse Jäppinen (1912) syntyi 19 tunnissa;
  • Romaanit Iivana eli  Suomalainen venäläisen puhemiehenä on yhtämittaisen 59 tuntisen kirjoitusrupeaman tulos.
Eskelisen mielestä Untolasta/Lassilasta ei muutaman teoksen lukemalla otetta saa, mutta hyvään alkuun pääsee jos nielee sixpackin:
  1. Harhama ja sen toinen osa
  2. Martva,
  3. Tulitikkuja lainaamassa,
  4. Liika viisas, 25.3.2012 KL
  5. Kuolleista herännyt,
  6. Viimeiset kirjoitukset.
Näinköhän noihin?
Tätähän tässä on pähkäilty Lehtosen loputtua, jottako Lassila? Olisihan noista jo kolme (3-5) jossain määrin tuttujakin.
Vaan entiijjaa, Päätalon sanaan, on vielä pelattava: - Riittääkö elonaikakaan! Vaikka pitempi tuo jo nyt on kuin opettajakollegalla, joka ammuttiin veteen näinä päivinä (21.5.) 49-vuotiaana 99 vuotta takaperin teloitusmatkalla Suomenlinnaan.

*** myös

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti