Opiskelemassa

 HEINÄKUU

3.7. -77 (su)

On taas yötä, noin 23.00 - niin kuin yleensäkin kun näitä muistiinpanoja teen.
Tulin tunti, vajaa tunti sitten urheilukentältä juoksemasta; kurkku tuntuu yhä tuliselta, ja juoksin ajan, johon en vuosikausiin ole päässyt: 3.22. Toukokuussa löysän harjoittelun jälkeen juoksin kolmeen neljäänkymmeneen. Oli ne aikoja lyskassa, kun neljänsadan väliaika tonnilla oli 60 s!

Eilen käytiin lavatansseissa. Lavalla lauleli entinen retkuilija, nykyinen raitismies Irwin Goodman vesiselvänä. Tänään olin myös lavalla ja tänäänkin siellä oli kuuluisuuksia: Veikko Vennamo ja Eino Poutiainen.

Vennamo on mahtavan hyvä puhuja, sanovatpa vastustajat mitä tahansa. En ole nähnyt, en kuullut parempaa esiintyjää. Ennen tilaisuuden alkua kertoi muuan Turunen Irwinin raittiudesta: "Sillä oli kuski. Kelpasipahan tuolle Koskenkorva, kun tarjottiin." Joten se iskelmätähden raittiudesta.
Veikko ja Eino ovat vesipoikia kumpikin, vaikkakin Veikko vaikuttaa päällepäin, olemus näyttää, kuin olisi paukussa, mutta vaikutelma katoaa heti hänen aloittaessaan puheensa. Einohan oli Kiihtelysvaarassa samaan aikaan kun olin siellä apukoulussa, monena aamuna kurvasi pysäkin kautta kyselemään skootansa kyytiin, onko kaupunkiin mänijöitä.

Tänään on ollut pitkästä aikaa helleilma. Kiitos! Huomiseksi lupasi Heikki vieläkin helteisempää. Inhottavaa jos niin käy, sillä lähden huomenna viikoksi koulunpenkille kaupunkiin.

Oman ruumiin rääkkääminen on kaikkein paras keino jos tunnen itseni masentuneeksi, elämänhaluttomaksi, seksuaalisesti latautuneeksi jne. Tämän hetken olotila todistaa edellä mainitun: On kesä, on kesäyö, huoneen ikkuna on auki, verkon läpi eivät pääse itikat, lämpö pääsee, lämpöä on vielä 17, puiden lempeä suhina ja keinahtelu tuulahtelee ikkunan kautta sisään. On loma, on huoletonta.
On opittava karkottamaan huominen ongelmineen ajatuksilta piiloon. On osattava elää tätä hetkeä, näitä sekunteja, tällä hetkellä, nyt. Ja oikeastaan: eivät ne huolet minun selittämistäni tarvitse, ne selviytyvät itsestään. Aina - aika.
Niin se vain on, että lämpö onnellistuttaa. Lämpö ja valmiiksi saatettu työ. Talo on kohta maalattu, enää rappuset ja verannan lattia. Sitten on valmis kuukauden kestänyt työ, ja sen jälkeen tulevat uudet toimet.

4.7.-77 (ma)

Olen kaupungissa - opiskelemassa!
Onpa siitä jo aikaa, kun viimeksi olen luennolla istunut ja kynällä pyöritellyt muistiinpanoja. Tämän viikon kestävät; istun vapaaehtoisesti!

5.7. -77 (ti)

Sateisen päivän jälkeen kotona, takana kuusi tuntia luentoja, erityispedagogiikkaa. Josko taas itseänsä arvioisi: Meitä ei ole kuin viitisentoista opettajaa tuolla kaupunkikoulutuksessa. Emme esiinny, mutta saamme kysellä luennoitsijoilta asioista ja esittää omia kommenttejamme. Vielä pari vuotta takaperin ei olisi tullut mieleenikään esittää julkisesti omia ajatuksia kouluasioista, osin siksi, etten tiennyt niistä kovinkaan paljon, osin siksi etten ollut kiinnostunut niistä ja suurimmalta osin siksi, etten olisi uskaltanut/ilennyt esittää löyhiäköyhiä ajatuksiani. Nyt esiintymiskuume on hellittänyt parin kolmen työvuoden jälkeen vaikka nytkin pukkaa kesken puhumisen päähän kuiske:
- Istu jo alas, hyvä mies!
__________
KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

hiihdot 16/546 km=/€