Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

tiistai 26. tammikuuta 2016

Päitä alas

Ajattelin lukea lopunelämäni pelkästään onnellisia ja rauhallisia ja tasapainoisia teoksia.
Vaan keskellä putoavia päitä tässä ollaan ja melskataan!

- Kaksi Punktia miulla olisi jos saisin ne esittää, mallasi Väyrynen Stubbia Stillerin Pressiklubissa vaatimattomasti. Varmaan samoja kuusikymmenluvun saksanlukijoita niin kuin meidän ikäluokkamme monin paikoin pakotettu oli.

Neljä Punktia on minulla esittää. Todistuksena otsikon oikeellisuuteen ja kirjavalintojen päinvastaisuuteen. Näillä kohti mennään:
  1. Punkt. Gargantua: Rabelais panee jätin ahmimaan salaattia ja siinä ohessa tämä isoinen huomaamattaan haukkaa lehtien mukana kuusi pyhiinvaeltajaa. Nämä vaivoin pelastautuvat hammasrivistön suojaan Gargantuan huuhdellessa salaatit alas kunnon burgundinviinitujauksella.
  2. Punkt. Luxus: Kaunisto tapattaa kuningas Louis XVI:n kansalliskaartilla läjäpäin vallankumouksellisia, mutta pelastaa aatelisnaisen, joka ilotyttöjen seurassa on mennyt kuuntelemaan Marat'n puhetta Champ-de Marsin areenalle. Marie palaa hengissä Isidoren, kreivitär pyövelin apulaisen, kämpille, jonka suojassa hän on jo pitemmän aikaa majaillut, lähtee sitten omille teilleen.
  3. Punkt. LintukotoLehtonen tappoi ne muurahaiset kyllä, mutta jotenkin alkaa lukijana tuntua että lopun alkua tämä niin suloinen ihana saarielämäkin on. Aivan pitää Tarkan esipuheesta tarkastaa: no ei sen kuoleman pitäisi kyllä vielä heijastua kirjan tekstistä, sillä Lintukoto on kirjoitettu jo kesällä 1928, ja kirjailijan oman käden kuolema tulee vasta 1934, viikkoa ennen 53-vuotispäivää. Mutta ilkeä kalvava selkärankareuma lienee lyönyt miestä matalaksi, kirjaimellisesti 'kontilleen kuin elämän' niin kuin Tarkka kuvailee. Ja kirjan kirjoitettuaan Joel hylkäsi saaren neljäksi vuodeksi.
  4. Punkt. Marko Paavilainen: Murhatut veljet. Vielä tämäkin samaan syssyyn! Mistäs tämä tähän hätään tuli? Posti kantoi, joskus tilattu on. Uutuus: Valter, William ja Ivar Thomén elämä ja kuolema. Teos 2016. Kansalaissodan alkupäivinä 1918 punaiset murhasivat Vihdissä tienposkeen 17 valkoista, heidän joukossaan nämä lukeneet arkkitehti- ja metsänhoitajaveljekset.
Vietä tässä sitten leppoisaa luppopäivää!
Veikkaan että ajaa suksille jossain vaiheessa.

hiihdot 10+7km/112 km//€

4 kommenttia:

  1. Minutkin ajoi suksille, vaikken oo tuommosia lukenut. Pientä raporttia Bittiparatiisissa.

    Viime päivinä oon silmäillyt Henry Thoreaun Elämää metsässä, Lauri Viidan koottuja runoja ja Antto Laihon Vanhan kansan merkkipäiviä. Viisaita kirjoja kaikki.

    Viime mainittu ei tiijjä tämän päivän Joonatanista mitään, mutta eilisen Paavalista on sivu. "Kun Paavali on selkeä, tulee hyvä vuosi melkeä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      Thoreau on tuttu ja Viita tietenkin. Antonin merkkipäivät tuntus kiinnostavilta, piäsis ennustelemaan ihan kermankallena.

      Voisittii siellä modernimmassa paratiisissa (bitti-, ei britti: jos se ois britti niin sillonhan se ois siirtomaa koko paratiisi!) blogin loppuun aina merkkipäivän tullessa lisätä tuommosen ennusteen - mieluummin kirjasta kuin omasta päästä.

      Poista
  2. Tuossa ois ajatusta. Leinoa oon joskus pätkän laittanut, nyt aattelin lisäksi Viitaa siteerata, kun on sata vuotta vaikuttanut. Ja sitten kun merkkipäiväennusteita lisäksi, ei kohta tarvihe ite kirjottaa mitään. Lukijoillahi ois vähemmän kärsimystä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      Kyllä sie lämpimikseen puhut ja kirjotat.
      Elä säikähä.
      Selitys seuraa:
      On ne niin hyvin aateltuja ja lepposan rauhallisia, huovisveitikkamaisia, sen aikusia kun Veikko ei vielä ollu modernismin pyörteisiin astunu.

      Nuo säämerkityspäivät sen kun vahvistas kunkin bitin tarinan, panis ikäänkun aamenen siihen loppuun.

      Poista