Kirjailijain kotimuseoita

(siis: - Voiko tylsempää otsikkoa ja aihetta olla, tä? kysytte.
Turhaan, koska tässähän on ensi kesän reissukohteitanne vaikka huru mykky!
Ei muuta kuin mopo käyntiin ja paanalle ...)

Nyt kun elävien kirjailijoiden kodeissa on päästy vierailemaan ihan luvan perästä ja tutkittu tarkkaan työhuoneet ja työskentelytavat kirjassa Mieli ja maisema - kirjailijoiden työhuoneita, on käytävä katsomassa, kuinkas ennen.

Eli sama tekijäkolmikko Helttunen-Saure-Suominen on ennen eläviä kiertänyt maatamme tutkimassa majan majalle menneiden kirjailijoiden kodit ja työhuoneet, jotka on museoitu tai joihin muuten on mahdollisuus päästä katselulle: Haltiakuusen alla - suomalaisia kirjailijakoteja on Avain-kustantamon kirja vuodelta 2013.
Kolmisenkymmentä kohdetta on löytynyt, iso osa museoitu muualle kuin alkuperäisiin kirjailijakoteihin.

Runebergien Porvoon koti Aleksanterin kadun varrella on yksi vanhimmista kotimuseoista Suomessa, yhä toimivista kirjailijamuseoista vanhin. Koti avattiin yleisölle jo vuonna 1882, viisi vuotta Johan Ludvigin ja kolme vuotta Fredrikan kuoleman jälkeen.
Suuri on keltainen talo, mutta suuri oli perhekin, tai ainakin isolta tuntuva, sillä pienenä menehtyneen Anna-tyttären kuusi veljestä olivat melkoisia menoveikkoja, joita porvoolaiset kutsuivatkin Porvoon susiksi. Hyvinhän nuo pojat itsensä kuitenkin koulivat: kolme lääkäriä, yksi insinööri, yksi lehtori ja kuuluisin kaikista kuvanveistäjä Walter, isänsä patsaan muotoilija sinne Esplanadin puistoon.

Päätalon Kallen koti Kallioniemi Taivalkosken Jokikylässä on myös säilynyt entiaikaisessa ilmiasussaan ja on erittäin suosittu matkailukohde, jossa käy tuhansia Kalle-faneja kesäkuukausina 'kotona olemassa', 26-osaisesta Iijoki-sarjasta läpitutuiksi tulleita paikkoja nuuhkimassa.
Ja
olenhan siellä käynyt minäkin.
Ja
totta tosiaan: Kotoinen on tuntu, kotoisalta tuntuu - ihan kuin täällä olisi joskus itse asunut; eikä vain tässä järvenrantaan viettävässä maisemassa, missä Kalle kellokaulassa kolmannelle vuodelle ryömi ennen kuin oppi kävelemään, vaan koko pitäjä kaikkine nimineen ja Jalavan kauppoineen niin tuttu, niin tuttu! Isä-Herkko tuossa tupakin kanssa ähräämässä ja äiti-Riituhan se tuossa piippukäyrä suupielessä huitelemassa.
Siinähän nuo toisetkin sisarukset kuka mitenkin 'Kaken' kimpussa, Martta, Manne, Eeti ja Terttu, ja sitten vielä Aune ja Kaarina.

Mutta siis hei, ei pidä jumittua.
Onhan kirja täynnä sankareita, maankuuluja kirjailijoita, toki heistäkin lukea täytyy: Canth, Haanpää, Jansson, Kailas, Kallas, Kianto jne.

Täytyy, täytyy, mutta kukin mielihalunsa mukaan, omassa kiinnostavuusjärjestyksessä: seuraavana luen Linnan, jonka kotimökistä vain rauniot jäljellä Urjalassa; sitten Waltarin Hartolan kesäpaikan tarkastan, Näsin mökin, sen jonka vintillä syntyi Sinuhe; sitten menen Sastamalan Kiikkaan Runnin mökkiin Kaarlo Sarkian tykö ...
Kaarlo-poika oli samanlainen lehtolapsi köyhistä oloista kuin Joel, Lehtonen, jonka luen viimeiseksi kun parhaiten jo ennestään tunnen, vastahan Putkinotkossa kesällä pyörähdimme.

Sormet syyhyllä tässä, kuten näette. Niin ja Viita ja Leino vielä, ja ...


Akseli Gallen-Kallelan Seitsemän veljeksen kuvituksen jäljennös Putkinotkon eli Inhan ulkoseinällä, taidehistorioitsija Ludvig Wennerströmin 'vetäisy'.

hiihdot 10 km/70 km//€