Arvoitus

Mikä se on, joka piti saada päätökseen jo vuosituhannen vaihteeseen, mutta tänä vuonna sitkeästi senkun jatkuu ja jatkuu - neljättäkymmentä vuotta? Jämät jäljellä 7000 sivusta eli eilisiltaisen jälkeen 46 sivua.
Vastaus.

Truman Capote (1925-1984) kartoittuu seuraavaksi.
Ei KK:n tanskalaiset tohtorijyrät katso edes maininnan arvoiseksi Capoten Aamiainen Tiffanylla -romaania, vaikka Tammikin sen on noteerannut Keltaiseen Kirjastoon, 80, kuuluvaksi. Vissiin liian kevyttä seurapiiripoloneesia.

Jos nuorempi olisin niin ilman muuta luentalistaan laittaisin Capoten näkyvimmän: In Cold Blood, Kylmäverisesti, missä kaksi murhaajaa murhaa, sattumanvaraisesti, nelihenkisen perheen ja saa palkakseen 40 dollaria, kiikarin ja transistoriradion. Romaani on sitä paitsi totta; kirjailija seuraa läheltä Kansasisin pikkukylän tapahtumia aina teloitushetkeen saakka.

'Tarkoituksettomasta joukkomurhasta tulee kahden amerikkalaisen "kulttuurin" yhteentörmäyksen symboli.'
Hyvinvoivat vs. pahoin.

Onpa ajankohtainen aihe pitkin maita ja mantereita!
Olkoon.

Vanhempana soutelen mieluummin Joel Lehtosen syliin Lintukotoon Vanajan saarelle, Pieneen Vohlisaareen, tuohon kartalla parin millimetrin pyörylään, missä kesäinen onni ympärillä.
Ja miksei, jos lukeminen loppumassa, tarttuisi tuohon
Yrjö Hirnin erakkosankareiden trilogiaan:
Erakoita ja vaeltajia, Vanhat postivaunut ja Valtameren saari.
Pekka Tarkka Lintukodon esipuheessa kertoo varsinkin Valtameren saaren vaikutuksesta Lehtoseen. Saarella elelee robinsonmaisesti yksineläjä, Philip Quarll, alaston vanhus apinapalvelijansa kanssa, vailla pienintäkään halua palata yhteiskuntaan - ei vaikka olisi maailman keisariksi valittu!

Onpa meillä harvinaisen yhteneväiset ajatukset Vilipin Kuarlon kanssa! Ddddd

Tosin ei Lintukotokaan kovin houkuttelevasti tunnu alkavan: Rotat ovat talven aikana jyrsineet mökin tavarat riekaleiksi ja syöneet aitan tyhjäksi; onneksi(?) edes viisi rottaa on jäänyt kiikkiin ja kuollut lihatiinuun.
Tässäpä symboliikkaa itse kullekin säädylle:

"Pudonneet kai säkistä, joka katossa riippui. Kuolleet nälkään! Sitten nälkäiset toverit ovat iskeneet hampaansa niihin joko eläviltä,  - kuten haaksirikossa nälkäiset alkavat repiä ja syödä toisiaan. Hirmuinen kuolema, viikkojen kidutus nälässä, tässä sammion vankilassa, tässä hornan kaivossa, kidutustornissa, jonka yläaukon kohdalla, melkein kohdalla, mutta kuitenkin niin syrjässä, ettei jauhoja valunut sammioon, riippui täysi jauhosäkki."