-37C

Ei meillä neljättäkymmentä vaan Hetassa. Meillä vain -26 C.
Tuommoisia lukemia kertoi Teuvo (nimi muutettu ) juoksukaveri skypessä, paitahihasillaan.
Skypetettiin makoisan loppiaislanttukukon syönnin lomassa toisen juoksukaverin, Veijon (nimi muutettu), luona kylätellessä.

Joutaa kyliä käydä näillä pakkasilla, ja unohtaa jo pisimmät juoksut tässä iässä; puheissa vain pohdiskella, juostasko Pyssysalon-lenkki alle vai päälle kahen tunnin?.  Eikä näillä pakkasilla silloinkaan, kakskymmentä oli pakkasraja.

Lunta cm, sukset ylisillä.
Kivijalka paljaana.

Vesijohdon lämpökaapeli oli syytä virtaan yhdistää, töpselöidä, illankamussa mahapakolla kumartua keittiökaapin alle könyämään, etsimään pistorasiaa. Vesijohto on kuin Lempi: et sitä niin vain pyrähdä matkoille. Tisurissa olet, vähän varpaillasi.

Kaiken kaikkiaan kunnon pakkanen on ikään kuin turvallinen kuori, rajoittava, liiketila minimoitu, 'melske ja kilpa karkoitettu'.

Maistuu tähän kelkkaan hyvinkin Lehtonen: Joelin mukana hyppy Lintukotoon, saareen, Vähä-Vohliin, idästä länteen, missä aurinko helottaa ja lämpöä piisaa - tosin nyt sielläkin pakkasherra näkyy vallan vallan ottaneen, kuten Foreca-kuvasta todettavissa:

Mutta reaaliajastatapa met emmä välitä,
antoisampaa on sukeltaa Lehtosen kynän päähän, katsoa vastaus suoraan kirjasta, miksi escape, miksi paeta parin millimetrin täplään, kuten Joel tuota saarta kartasta katsoen nimittelee:

"...kuten lääkärit määräävät sairailleen ensimmäiseksi uutiskiellon, niin minäkin silloin täydellisen sulkeutumisen pariksi kuukaudeksi, rauhoitusajan, Lintukodon."

"Kaiken kaikkiaan pyrin ainoastaan 

hävittämään elämästäni edes vähäksi aikaa sen, minkä nimi on kiivailu, - sijaan pelkkä 

kukkivien tuomien tuoksu, 

laineitten liplatus, 

terveys,

 ilo, 

täydellinen rauha!"

ps

kuinkas sattuikaan sopivasti samaan saumaan

Kirjavinkit: Onnen poika