"Oli jo myöhä. Aurinko upposi mereen kello 23.17 Köpin taskunauriin mukaan. Oltiin siis jo lähes kolmen viikon ajan pystytty soutamaan tasatahtia maapallon kanssa ja pitämään auringonlaskuaika vakiona. Raaheen oli vielä 10 kilometriä. Oli Aimon aika."
Aimon aika tarkoittaa päivän viimeistä tarinaa, jonka Aimo joka ilta muistaa kertoa. Nyt on vuorossa Kopsa Ruukin Relletistä, kuuluisa eränkävijä.
Kuunnellaanpa alku:
- Kerran metsällä käydessään hän pudotti kolmekymmentä metsoa yhdellä laukauksella, kun ne sattuivat istumaan rivissä yhdellä oksalla. Hänen pyssynsä perä kolahti siinä kahakassa koivun pahkaan, pahka putosi ja tappoi koivun juurelle käpertyneen jäniksen. Kopsa ihmetteli siinä saaliin runsautta ja paukautti ilosta kämmenet yhteen. Siihen putosi vielä yksi metso, joka oli lentänyt kämmenten väliin!Kova tarina, vaan hauskempi minusta on meidän oma tarinamme linnuista Ilovaaran lakkautetulta koululta. Lenteli taivaalla lintu, kysyin Alelta: - Mikä lintu?
Ale, opp.: - Oisko mehto.
Mie, ope: - Varis on.
Ale, opp.: - Eipä ollu bilsan kirjassa kuvaa!
Mie, ope: - Tuntisitko vielä ne kuus lintua jotka siinä kirjan kuvassa lensivät?
Ale, opp.: - Tuntisin. Jos ne lentäsivät samassa järjestyksessä.
Lähestymme Raahea, käymme läpi Mukkaa ja Lumen pelkoa, niitä ensimmäisiä kirja-arvosteluja siitä aikoinani kirjoitinkin. Nämä amit tulkitsevat toisin, ihme kyllä jankkaavasti ja pitkäveteisemmin! Hymähtelen ja pyörittelen päätäni.
En myöskään syty kitarasooloista kuten Köpi:
"Hän on viiltävän ja kirskuvan kitarasaundin harras, vilpitön ystävä ja niin olen minäkin!"
Yhtä vingutusta minusta, tuskallista kuultavaa. Akustinen kitara on jo aivan toista.
No, Köpi armahtaa, laaja-alainen mies kun on:
"David Axelrod on minulle henkilökohtaisesti se säveltäjä ja musiikintekijä, joka on luonut saundin vastaamaan täsmällisesti omaa maailmankatsomustani. Joillekin se on Bach, joillekin Hamina Tattoo, joillekin Jamppa Tuominen."
Jollekin kolahtaa joku, jollekin joku toinen. Meidän veneemme kolahtaa Raahen Merimuseon laituriin kello 3 yöllä.
Yksi etappi enää jäljellä näiden hurjapäiden kanssa.
Kummallista: julkaisuautomaatio ei pelannutkaan - oli jurahtanut paikoilleen. Karille lie jysähtänyt.
VastaaPoistaMutta mitäs tuosta: pannaan valetta eli merkitään tää nyt uutena aamuna eiliseksi, koska silloinhan se siellä jo jonossa jökötti esille pääsyä!
Eteenpäin joka tapauksessa purjehditaan Nallikari jo, äsh! siis Hailuoto jo silmissä siintelee.
Joukko etnistä vähemmistöä saapui vesitse Ruotsista Suomeen aikojen alussa. Kun maa alkoi silmissä siinnellä, tähystäjä huusi tiedotuksen matkustajille ja muulle miehistölle. Siitä saari sai nimensä.
VastaaPoistaKanada taas sai nimensä Veikko Huovisen mukaan venäläisretkikunnan saapuessa rannikolle ja tunnistaen rannalla olleen linnun.
Davidin biisejä löytyy monenlaisia tuubista. Tässä on vähän sitä kitaran ujellusta, mutta paljon muutakin. Urutkin urisevat "Urizen"-kappaleessa.
https://www.youtube.com/watch?v=WquHB0mjeL4
Mukan kirjasta kertominen tuo mieleen oppikoulun kirjallisuusesitelmät. Jonkun referaatti saattoi luokan edessä luettuna kestää koko tunnin ja vähän toistakin. Yksikin poika oli valinnut Tuntemattoman sotilaan ja luki siitä kuuluvalla äänellä: "Tulta munille!" Vanhaa äidinkielenopettajaa (nainen, ainakin 40v.) nauratti hillitysti.
kavi
VastaaPoistakorvat tillissä tässä yhä eilisestä Matamista.
Totta puhut esitelmistä luokan edessä.
Väsyneinä sitä tuommoista jorinaakin päästää, niin kuin Köpi ja Ami Mukasta.
Jotenkin alko kuitenkin kiinnostaa tuo novelli kun se siellä Islannissa tapahtuu, siellä jossa vastikkään kävimme.
Sain muuten Lumen pelon ylioppilaslahjaksi, korkea ohut kirja - ei mahu oikein hyllyyn.