Siinäpä kynnät pyhäisen päivän sarkaa, senkin kulttuurihärkä: istut telkkusi edessä kestävyysurheilun äärellä, kuin perimmäisten kysymysten.Ensin urheilusta läheisintä: 2½ h maratonia Lontoosta.
Sitten: L'enfer du Nord - Pohjoinen helvetti. 4½ h.
Kidutustahan se, voih! ja ah!, mutta mikä onni ja autuus kun kaikki on ohi. Endorfiiniryöppyjen jäädessä jylläämään tajun rajamailla.
On noita juosten koettu.
Nyt katselijanakin miltei sama tunne.Vaikka maisemien takia näitä nyt enemmän katselee kuin kituvien naamojen.
Kuinka kevät on edennyt Lontoossa: joko puut lehdissä? joko katsojilla kesäasut yllä? Ja pysäyttäähän tuo Buckingham niin kuin silloin kun sen edessä aidan takana ensi kerran seisoi.
Entä mikä tilanne kevään tulossa Ranskassa? Joko niitut vihannoivat, kenties laiho laaksossa ...
Mielettömän pitkät peruna?penkit mullallaan, mutta muuten kevät parhaillaan, avarassa maisemassa tuuli tuima ja lehtimetsässä mukulatiet polkijoille rajuimmillaan.
Niin niin, tiedän tiedän: dopattujahan ne polkijat, mutta silti, ja siis tylyt maisemat välillä Paris-Roubaix, Ranska.
Mutta silti.
Ja kauankos kun olemme Girolla Italiassa, Tour de Francella, Vueltalla Espanjaa kiertämässä! Kesämaisemat korkeimmillaan, hulppeina.
Voi tälle Eurosportin alttarille yhden piinaviikolle kääntävän sunnuntain uhrata.
Ensin kärsimys, ristiinnaulitseminen ja sitten. Sitten jo ensi sunnuntaina, mene ja tiedä, armahdus ja ylösnousu. Meille kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti