Voi siinä myös köpelösti käydä

Lenkkarit jalkaan! kehotti eilisen mies. Lupasi varmaa mielialan kohentumista.
Eipä tiennyt mies mistä puhuu, vaikka takana ovatkin maapallon ympärijuokuskilsat > 40 000 km.

Ei ole raukka huomannut ikääntymistään, lihastensa vanhenemista, jäykistymistä eikä yleistä raihnaantumistaan?

Pitkästä aikaa otti juoksuaskeleita, koska kymmenien vuosien kokemuksesta tiesi että ainoastaan juokseminen antaa vimpan päälle herkullisimman olotilan. Ei kävely, ei sauvakävely, ei pyöräily, ei hiihto ei mikään hikiliikunta niin syvälle uppoavaa hyvää oloa anna, vaikka hyvän olon antavatkin.

Kävelyalusta ja lämmittelystä huolimatta jo toisessa alamäessä napsahti oikean pohkeen yläosassa.

Ei sieltä pois tultu, mitä vielä! Sen verran lievä oli napsahdus.
Käveltiin, juostiin ja käveltiin ja juostiin, kahdeksan kilsaa kaikkiaan. Venyteltiin, viruteltiin, ei kovin tuntunut, ei niinkään paljoa että olisi laitettu käärmesalvaa, Viprosalia.

Yön nukkui mies ja kun nyt aamulla heräsi, otti vuoteensa ja kävi - niin eikös pohkeen pahus kipijä ollut.
Toivoo nyt että päivän mittaan vertyisi ja pääsisi uudelleen koettelemaan. Kokemuksesta näet tietää, että jotkut napsahdukset eivät levolla parane, eivät ainakaan polven seudun.

Asiasta tiedotetaan myöhemmin.

klo 16:02
Kesti ainakin katiskallasoudun ja veneenpesun. Tapinirrottamisenkin, heh.

klo 23:15
Kesti myös kasin, josta vuorotellen puolet kävelyä ja puolet juoksuntapaista.
Iltaauringossa ennen huomista sadetta. Sillalta takaisin.