Nuorempanakin viikko vierahilla mailla alkoi käydä kunnon päälle, saati nyt kun on aina lomalla, niin irtoapa siitä lomalle!
Irtoloma lomasta on paljon väsyttävämpi kuin ainainen kotilomalla oleminen.
Viikko poissa kotoa, omasta vuoteesta, omista askareista: levottomaksihan se tekee. Miksei sitä matkaa voisi tehdä päässä pelkästään - jo tässä kypsässä iässä pitäisi moiseen kyetä. Ja kykeneekin, mutta silti lähdetyttää tuon tuosta.
Tarton vuoro oli nyt, yliopistokaupunki viimeisen päälle. Kultturelli siis. Vähiin riisuuntuneet opiskelijat maata rötköttivät päivät pitkä Toomemäen rinteillä naukkaillen metallipurkeista nestettä, elämän eliksiiriä, opiskeluainetta aivoille, rentoutuivat ja taatusti ajattelivat syvällisiä ainakin tulevaisuutta alkukesän lämpimässä tuulenvireessä.
Tavallisempi kansa vietti aikaansa Emajoen varrella, kuka onkien kuka ympäröivää lehtevää maailmaa ihaillen; jotkut juoksivat, jotkut loikoilivat, jotkut jo uiskentelivat hiljaa virtaavan joen vietävinä - harmi että joku oli saanut vesiskootterin käsiinsä, sillä patsasteli.
Patsaita, musiikkiesityksiä, teatteria, ohikulkijoita ja olutta. Kaikkeen kodista poikkeavaan kun intensiivisesti osallistuen paneutuu, niin eipä ihme jos kotiin palattua ruumis ja mieli kaikella oudolla ravittuna väsymystä oireilevat.
Vaan kuluu muutama päivä - niin annas jo olla.
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti