Oli äksyilevä akateemikko.
Siis helppo tapaus ymmärrettäväksi.
Ei kun Taitelijakukkulalle vaan! Puolison, kirjailija Solveig von Schoultzin viereen.
Erik Bergman (1911-2006) oli kuoronjohtaja, säveltäjä, joka vähät välitti klassisen musiikin säännöistä. Vuonna 1963 hänet nimitettiin Sibelius-Akatemian sävellyksen professoriksi, atonaaliselle musiikille raivattiin tilaa. Hän säilytti kokeilevan pojanmielensä loppuun saakka, 94-vuotiseen elämään mahtui neljä avioliittoa, jälkeläisiä ei kuitenkaan siunaantunut.
---
On muuten sunnuntai, aurinko terässään, teräskylmät yöt jatkuvat ties monettako viikkoa. Päiviksi lämpenee alle kymmenen, joten ulkoilumahdollisuudet ovat maanmainiot.
Eilen keskipäivällä istuimme taas teatterissa, kesäoopperakaupungissa, katsomassa Reko Lundánin kirjoittamaa mäytelmää Aina joku eksyy. Mukiinmenevä tragikomedia koottu juuri niistä elementeistä jotka kaikille jo tuttuja. Nopea itkun ja naurun vaihto hallinnassa niin Rekolla kuin ohjaaja Niko Taskisellakin. Tunnin verran typistämisen varaa kahden ja puolen tunnin näytelmässä olisi ollut.
Eipä silti: sai tunnelmaa koko rahan edestä, eikä pitkästyttänyt.
Juoppouteen retkahtanut äiti-Hanna, Linda Taskinen, ja vanhemmiten muistamattomuuteen joutunut äiti-Hanna, Mervi Koskinen, olivat elementissään. Silti kaksoissisarukset Liisa, Aino Mankonen, ja Aki, Matti Ruuska, ne pääosissa olivat ja sympatiat katsojilta saivat, taitavasti karjuivat tuskaansa, Akin-ressukka hiukka vetoavammin kuin Liisa, mutta vain hiukka.
Mutta se Akin tai siis Matin kaulatanssi!
Se oli poikaa!
- 10 15/1016 km/€
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti