On Taiteilijakukkulalle naisiakin kelpuutettu, puolenkymmentä viidenkymmenen joukkoon.
Sodan pauhina taustalla, neulan rahina levyllä ja mustavalkoinen kuva mielessä on meillä kuulijoilla kun karheaääninen näyttelijä sodan aikana lausuu suurella paatoksella runon isänmaalle Ruotsissa Tukholman stadionilla valtavassa pakkasessa tappioon päättyneen jääpallomaaottelun aluksi. Kuningas kunnioittamassa läsnäolollaan tilaisuutta.
Päivämääräksi merkattiin 12.2.1940. Talvisota oli kiivaimmillaan.
Tuntemattomasta naisesta oli hetkessä tullut suuri tähti. Nimikirjoituksen pyytäjiä ilmestyi jonoittain pitkällä Ruotsin kiertueella. Suomessa avautuivat ovet Kansallisteatteriin, josta näyttelijätär sittemmin irtisanottiin 1951 Yhdysvaltojen-matkan tapahtumien vuoksi.
Kuitenkin muutaman vuoden jälkeen palasi lopullisesti Kansallisteatteriin vahva Ella Eronen, joka nyt saneli itse ehtonsa.
Taidesielu Ella Eronen (1900-1987) syntyi Helsingissä ja kuoli Helsingissä. Hän menetti äitinsä nuorena, välit isään katkesivat tämän vastustettua Ellan urasuunnitelmia. Ella avioitui kohta kotoa lähdettyään, jäi leskeksi jo 24-vuotiaana. Kaksi seuraavaa avioliittoa päättyi eroon.
Tytär Leila Halsey muistelee: "Jo pikkutyttönä tajusin, että enemmän kuin äiti. Ella Eronen oli suuri taiteilija. Hän oli aarre, joka kuului Suomen kansalle."
NIINPÄ.
Niin kuuluu nykyään sanoa asian varmistamiseksi.
Ella uskoi lujasti kohtaloon ja uuteen elämään sitten kun aika jättää, saman suuntaisesti niin kuin uskoo toiveikkuutta jakaen toinen sinivalkoinen Suomi-ääni: Katri Helena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti