Satu Östring ja Eeles Landström

 Elokuva-Aitta nro 3 / 1966

Satu - 18 v, on Miss Suomi 1966, mitoiltaan 170 cm /56 kg.

Eeles - entinen seiväshyppääjä, ilman mittoja, jutussa tuleva kirjailija.

"Kaikilla Östringin sisaruksilla on hyvä kielipää, 

myös Heli, Maila, Essi ja Sisko 

puhuvat useita kieliä."

Satu oli kaunein luonnossa näkemäni ihminen tuohon aikaan, hänen laskeutuessaan autokaupan portaita Joensuun Suvantokadulla. Satu oli mainostamassa Luupäätä eli Datsun Bluebird -henkilöautoa.

Uskomattoman sadunhohtoinen lukiolaispojan mielestä. 

- Epätodellista!

Vuosia myöhemmin näin hänet Pääkaupunkijuoksussa Pirkkolassa: hyvin oli säilynyt. Mites se Trump kehuikaan Macronin vaimoa vähän samaan tapaan epäkorrektisti: - Hyvin on vaimosi säilynyt.

EELES LANDSTRÖMISTÄ TULEE KIRJAILIJA

Eeles, 34 v, entinen huippu-urheilija odottaa kirjansa julkaisua, Otavan kustantamaa romaania  Kohti päämäärää. "Toivottavasti kukaan ei samaista Jukka Pitkästä ja Eeles Landströmiä, sillä näin asia ei ole, vaikka kirjassa on suurin osa omiakin kokemuksia."

Kirja näkyy ilmestyneen vasta vuonna 1974: Tavoitteena kultamitali - Jukan ja kumppaneiden kamppailut Bangkokissa. Eeles kuoli vuonna 2020 90-vuotiaana. Plakkarissa: olympiapronssi ja 2 EM-kultaa.

Myös pääkaupungissa urheiltiin - ja keskellä kaupunkia! 

Sattunut luminen talvi:

Tamvisio on jo liitetty Yle-kakkoseksi

   Katselualue rajoittunut etelään: 

 "Tällainen katsojakunta on jossakin       mielessä 'korkeampitasoista' 

kuin suuren ykkösalueen."

Nuinpa" Me tolleroita jo tuolloin. 🙃

NUOREN MIEHEN MUOTOKUVA

"Esa ja Anssi ovat veljeksiä. Yhteistä heillä on sukunimi. Pethman, ja tietysti jazz.

Eroa heillä on enemmän: 

Esa on saxofonisti, vuoden vanhempi, perheenisä, Anssi taas rumpali ja poikamies."

Silmänruoaksi vielä BB ja Jeanne Moreau

Ja muutama mainostelu, niin lehti on luettu - ja viisastuttu. Jäämme vesi kielellä vartoomaan Elokuva-Aitta nelosta!

           

E-A nro

1 - 2 - 3 - 4 - 5 -

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Katri Kirkkopelto: Molli ja hurrrjat tunteet

KAJ / hikKAJ

(kärkyllä tässä, josko saisi selville, miten minun tulisi taipua oikeasti) 😟

Katopa! 

Puolikaima suomalainen (hik)KAJ on voittanut Ruotsin Melodifestivalenin eli Euroviissio-karsinnat ja lähtee edustamaan Ruotsia kisoihin Sveitsin Baseliin kipaleella: 

Bara bada bastu

Tästäkös toinen kielikylpy het'perrään, pulma: Mitenkäs taivutat moista yhtyettä?

Yle on ottanut yhteyttä kielensäätelijään:

Yle-linkki

Ja tässä tulos: 

• Yhtyeen nimeen liittyy taivutusongelmia, koska sana on oikeasti lyhenne, mutta näyttää erisnimeltä.
• Suositeltavat taivutusmuodot ovat KAJ’n, KAJ’ta, KAJ’lle, KAJ’hin ja niin edelleen.

Siiskö: hikkaj'n - hikkaj'ta - hikkaj'lle - hikkaj'hin ...

Jottako heittomerkein? 

 - Pötyä! 

Näin se rimpsu menee: 

• hikkajiin, 
• hikkajiitä, 
• hikkajiille, 
• hikkajiihin
• jne. (monikossa en suostu taipumaan). 

Ystävät taivuttavat, kaikin mokomin, myös näin: hikan, hikkaa, hikalle, hikkaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

  Simon Mugford & Dan Green: Futistähdet - Messi

Mesenoimassa

 näyn ainakin kerran käyneen ihan rahan kanssa:

Hyve

Ja kerran rahatta - ihan muuten vaan ilkkumassa: jotta kaikkeen ne rahaa (ilkeävätkin) kerätä.

🠝🠝🠝

Hyväntekeväisyyteen

 Mutta nyt tuli taas asiallista asiaa kaivella kukkaroaan:

Lastani et vie

Viikon verran aikaa avustaa kaunokirjallisuutta, jonka ytimessä huoltajuuskiista.

Jotta tämä Maaria Päivisen romaani pääsisi julki:

STT Info

ps

näkyy muuten paikallinen leipomokin olevan 

mesenaatteja vailla:

linkki

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sitä on aika kädetön

kun päiväkulusta puuttuu palanen

Sataa, sataa lorisee, lotisee ja ropisee. Jos tuon tunnelman runoksi ulkoisin puittein sitoisi.

Eilen vielä paistoi aurinko ja hanki hohti. 

Toisin on nyt.

Millä täyttää tänään kelloväli 10 - 12 ?  Talvipäivienkulun hiihtämisenaika.

Kysyn vaan. 

Siinä pulmaa kyllin 

- ja olo otsikon mukainen. 

Onneksi sentään muut päivänpalaset toistuvina kohdallaan heräämisen ja nukkumaanmenon välissä: syömiset kirjoittamiset lukemiset telkun töllöttämiset.

Pianpa tuon näkee, aikaväli alkaa ihan näillä haminoilla.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Marko Tapio: Tarina viidestä kilometristä

Viihdekirjasarjojen pauloissa

Miettii Iäkäs Kirja-Arvostelija, IK-A, lukutouhujaan, viime aikojen kirjapinoja katsellessaan, miten selvästi kallistus on viihdekirjoihin päin.

- Että miksköhän? sottailee IK-A.

Ikä tehnee tuhojaan: enää ei tarvetta möyriä suossa, etsiä elämälle mieltä ja tarkoitusta. Löytyneet ovat. Perspektiiviä kertynyt, asiat koettu ja nähty kantilta jos toiseltakin. Myrskyissä mylvitty, jos tyynissäkin seilattu. Tähän on tultu.

 On aika olla.

Ja nuo 'akkoin' viihdekirjat vetävät nyt puoleensa: niissä on totuus, koko elämänkierto kiedottuna yksinkertaisuudessaan kansien väliin. Ihan niin kuin 3 minuutin iskelmässä.

Lyhyesti: Onnea, autuutta, eroa ja tuskaa - ja sitten taas autuuden onnea.

Tästä nykyisestä ikävinkkelistä katsottuna Iäkäs Kirja-Arvostelija ilmaisee kokemansa: 

- Ei elämä teorioimalla, kafkoja tutkimalla avaudu, sen selkeämmäksi tule. Päinvastoin. 

(Tilaa kuitenkin oitis, itseltään salaa, Juhana Torkin kirjan=)

linkki

Onnekseen pääsi aikoinaan noista viettelevistä teorialonkeroista irrottautumaan viime hetkellä perheen perustamisen myötä. 

- Elämällä, kokemalla ilon ja tuskan kosketukset luonnossa. Siinä se, koko rulijanssi!

Niinpä KK-A antaa mennä ja kulauttaa nikottelematta niellen iloiten kurkusta alas 

• Soraya Lanen Kadonneet tyttäret -sarjan 
• Minna Mikkasen Sydänmaalaiset -sarjan 
• Eevi Iisakkilan Majatalo omenapuiden katveessa -rompsun. 
• Uusimpana aluillaan Mari Rengon Ikosen sukusarjan  Helmisormus kirjekuoressa -tarina Titanicista ja täältä Nurmeksesta ja ja ...

Nyt on vara kevennellä! 💋💛

Nyt on aika ottaa iisimmin. Sivusta seuraten; turhaanpa hoppuilevat ja hätäilevät nuo ihmiset niin kirjoissa kuin aitoelämässä, kun lopulta kumminkin kaikki järjestyy - jos ei loppuun saakka nirson ehdoton ole. 

Puolustelleeko vain olotilansa seesteisyyttä, vähänkö epäröittää, sillä ei tarvitse Iäkkään Kirja-Arvostelijan kuin lukea jokunen sivu käsiin luiskahtanutta Maria Stepanovan Kadoksiin -tekstiä, niin alkaa miehen päähän hiipiä ajatus henkselöidä koko esittämänsä viisaus.

 Vaan Minäpä en anna IK-A:n henkselöidä, vetää rastia ylläolevan sanoman päälle! 😂

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Kari Koskela: Kolmen kortin heitto - Korttihuijarit 1910- ja 1920-luvun Suomessa

(hiihto: 700 km!)

Virpi Miettinen ja Heikki Kahila

 Elokuva-Aitta nro 2 / 1966

Kaksi persoonaa ponnahtaa esille näitä sivuja käännellessä. Ehkä myös siksi kun molemmat on livenä tavannut. Yleensähän ei julkkiksia oikeina oikein pidä, vaan ne ovat samassa rivistössä aku ankkojen, filmibondien ja monalisojen kanssa.

Vaan nämä kaksi ovat ainakin oikeita ihmisiä! 

Heikki tosin vain vilahti ennen muinoin pyörällä vastaan, kääntyi kaupungintalon eteen, lukitsi pyöränsä ja livahti sisään. Mutta Heikki se oli! Kahila. Joensuussa.

Heikin äiti Linnea kertoo Jauhiaiselle kuvien kera pikku-Heikistä, joka oli melkomoisen vilkas penska. Varkaudessa asuttiin ja rakennusmestari isä kävi Ahlströmin tehtailla töissä.

"---on kertonut roikkuneensa joskus tehtaalla jossakin kauhean korkealla käsistään. Jos olisi pudonnut, ei olisi jäänyt kuin luu- ja lihakasa."

"Kerrankin pika tuli kotiin kaikki vaatteet jäässä ja sanoi kurjalla äänellä: - Äiti nyt minä putosin järveen. - Niin näyt pudonneen, minä sanoin. Ja nyt minä annan sinulle selkään. --- Ja selkäänsä poika sai, vaikka vähän säälitti kun se oli niin märkä ja jäässä."

Ja seuraavana sama homma.

"- Äiti, minä putosin taas. --- Ja selkäänsä heppu taas sai. Tällä kertaa hän oli päässyt itse kömpimään avannosta kuiville, mutta edellisenä päivänä sen pelasti joku toinen poika."

  

Virpi viipyi sittemmin pitempään silmäimme alla. Se kun piti luentoa viinahuuruisista elämänkäänteistään alttarikaiteen edessä meidän omassa kirkossa ja yöpyi partur-Pekan luona puheensa jälkeen, ja myiköhän vai jakoi tämmöisen elämäkerran itsestään nimmarein: 🠊🠊

Lehden kuvissa katsellaan poikaystävä Caesar von Walzelin kanssa missivuotta: 

Mitä vielä?

Vuonna 1965 suosikkielokuvaäänestys, mukana suomalaiset filmit:

Laukaus Kyproksessa

Tunteita

Laituri

Täällä alkaa seikkailu

Vaaksa vaaraa

Onnenpeli

Kielletty kirja 

⮜⮜⮜

         

Toki lehdessä mukana myös kansainvälistä glamouria: 

CLAUDIA CARDINALE + ROCK HUDSON

Sitten  ei muuta kuin lehden kannet kii ja kolmosta odottamaan:

E-A nro

1 - 2 - 3 - 4 - 5 -

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Onnin päivät

Onnilla on tänään juhlapäivä, kun Onni ja Sisu viettävät nimipäiviään. Onni Eläkeläinen on ylpeä saatuaan rinnalleen Sisun nimipäiväkaverikseen allakkaan.

Kaksi periksiantamatonta persoonaa. Vau!

Ja mitenkä se päivänvietto etenee? 

Tahtoo väkisinkin vääntää ajatukset kotipihasta kuusiaidan turvallisesta kiekeröstä ei enempään eikä vähempään kuin maailmanpolitiikkaan! Tuohon jenkki- ja itähirmukaksikkoon, noihin arjenmenoa haittaaviin hyypiöihin.

Vaan eipä tohdi Onni Eläkeläinenkään ääneen lausua ajatuksiaan edes nimillä pelata, niin kuin ei aikanaan uskaltanut moni saksalainenkaan eliminointihalujaan Hitleristä.

 

Nytkin tuossa tupansa kiikkutuolissa kiikkuessaan soutaa ja huopaa ajatuksiaan sinne sun tänne ihmetellen omaa esille pulpahtelevaa raakalaisuuttaan noiden kivipäiden päänmenoksi. Jotenkin hipi hiljaa miettii ja tuskittelee, mistä kummasta hänen päänsä sisään moiset ajatukset ovat hyökänneet sitäkin korvaa hipaissutta ammusta siunaillessaan, jotta miksei se ja miksi se vain hipaisi miksei se sentin kaksi ...

- Nyt lopetat! käskee Onnia Onnin sisikunta, vaiko vaimo vierhuoneesta... - Tuollaisia saa edes ajatella! Onhan sulla muitakin murheita nokko.

Havahtuu Onni keinussaan, piristyy ja virkistyy vallan.  

- No niinpä onkin! Niin kuin nuo tv-uutisten tunnarivilinät, että nekin osaa ottaa silmähermoon: niissä meno kuin hengenhädässä. Hyökkää ylenantava olo jo ennen uutisten lukua. Ja entä se käsienhuiske mikä on työntynyt, hyvä jottei ruudun lävitse,  kun juontajat sun muu tv-väki asioita perkaavat ja selittävät ja entä ...

Hyvää Onnin päivää, tai no - voi hyvää päivää!

Videot rähinästä

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pohjalta ponnistaen

Nyt ei siitä Päätalon ponnistelusta, vaan Marko Tapion (1924-1973) kirjasta, joka ilmestyi postuumina reilusti toistakymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen:

WSOY 1985 - 138 s.

Ja käteenhän se ilmestyi näin.

Se on kirja näyttämisen halusta ja alemmuuden tunteesta, joka nakertaa ison maatilan poikaa syvältä kuultuaan Ritvan, jota oli illan pyörittänyt, tajunnan räjäyttävät rukkassanat juhannustanssien päätyttyä Kukonhiekan lavalla:

"Juu aa veriveri bjutiful booi. Bät täts näting to mi."

Sanaakaan poika ei ymmärtänyt, mutta sävyn kyllä.

Urheilun polttavan tuskan, suomenmestaruuksien kautta eteenpäin! Opiskelemaan ja lakia lukemaan - juonimista opiskelemaan! - pääkaupungin yliopistoon.

On se sitten komiaa tavata tuo Kukonhiekan Ritva osakunnassa ja kuitata sille kuulemansa. Sanoa täräyttää:

"You are very very beautiful girl. But that's nothing for me!"

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä.

myöhemmin tämäkin Tapio

Elokuva-Aitan vuosikerta 1966 - nro 1

 syynissä numero kerrallaan Parnassojen malliin.

Lue pohjustus

Mediatiedot:

Päätoimittaja: KIRSTI JAANTILA 

Kustantaja: Lehtiaitta Oy Fredrikinkatu 48, Helsinki.

Elokuva-Aitta ilmestyy joka toinen viikko eli 24 n:oa vuodessa.

Tilaushinnat kotimaassa 1/1 vk. 21 mk, 1/2 vk. 12 mk.

Osoitteenmuutos maksaa 20 p (postimerkit kelpaavat).

Tallessa kaikki 24 numeroa, numero 13 on tosin vielä kadoksissa jossakin ullakon uumenissa, vaan eiköhän tuo löytyne siihen mennessä kunhan tulee sen vuoro.

Odotin mielenkiintoisempaa luettavaa, mutta vuoden eka numero on mieto maito. Parnasson jokaisessa numerossa oli sentään jotain. 

Meni kuvien katseluksi (painase kursorilla kuvien päältä, niin johan näkyy):

Doris Dayn kaksoisolento Tuula Mattila  

Seutulasta haastattelupätkä Areenassa 1965

 "Omani (jakkupuku) oli kolme numeroa liian suuri.

Kun ompelija sai kuulla minun olevan Suomesta, hän lupasi pienentää sen parhaalla taidollaan, koska hänen miehensä oli kerran käynyt Göteborgissa, mikä taas hänen mielestään oli yhtä kuin Suomi. Muutenkin ihmiset ihastelivat meidän kaunista Osloamme."

  

Trappin Liese käväisi Itävallassa ja saunoi Helsingissä

Huastattelu Lauri Jauhiainen: Esa Pakarinen 

"Kun hootenanny, eli uuvelta nimeltään folk-laulu, tulj huuvettavaks muutama kuukaos takaperin, sanottii sitä muka uuveks laalutyyliks, Mutta kukkaa ei niät huomanna ottoo huomioo, jotta Pekka Puupiä ja Severi Suhone, alias Esa Pakarine on harrastanna hootenannyä ammatikseen kohta parikymmentä vuotta. Kun tuon älysin, lähin valokuvvojan kanssa matkalle Varkaoven tielle."

Kirsti Rautiainen ja tyttäret Helena ja Katri 

  

Kirsti Rautiais -nostalgiaa nauhoitettuna

tästä /Areena

Muskelimies Tarzan Spede Pasanen  

Siinäpä olennaiset vuoden 1966 Elokuva-Aitan eka numerosta. 

'Lomanumero' ikään kuin.

 

Tekijöillä varmaan ollut samat etuudet käytössä kuin lehden pakinoitsija vi -di - con paljastamilla yleläisillä, jotka jakautuivat tuntipalkkaisiin plebeijiin ja urakkapalkkaisiin patriiseihin. Vakiväki vetänyt lonkkaa pyhäin seudut, "kun taas meidän patriisien (öhöm) on ollut pakko suorittaa heidänkin tehtävänsä noina ankeina joulu- ja uudenvuoden pyhien aikoina, jotta telkussa olisi jotain katsottavaa". 

Ps Vielä Huom!  

Kuuma kesä - The Long, Hot Summer - mieleenjäävine tunnareineen - tulossa katsottavaksi MTV:n kevätkaudella 1966:

E-A nro

1 - 2 - 3 - 4 - 5 -

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Timo K. Mukka: Ja kesän heinä kuolee

edellinen:

Maria Stepanova: Kadoksiin

Varma voitto 3 kortilla

 Tänään pistämme rahoiksi!

Asetumme jakajan paikalle, koska jakaja on varma voittaja - aina.

Toisen käden peukalohangassa on yksi kortti ja toisen käden sormissa kaksi. Korteista vain yhdessä, voittokortissa, on kuva. Sopivasti sotkemalla sekä sorminäppäryydellä jakaja hämää vastapelurin luulemaan ja arvaamaan väärin pöydälle viskatun kuvakortin paikan.

Enää on vain löydettävä uhrit. 

No niitähän pilvin pimein! 

Siispä pelaamaan eri paikkoihin: juniin, asemille, satamiin, markkinoille, hotelleihin, kuppiloihin, yksityisasuntoihin. Kyytipojaksi miestenvettä!

Ja piankos voittosaldo jos jonniinmoinen:

• 40 000 mk (14 500 €) leninkiliikkeen omistajanaiselta Viipurissa (V vielä meidän).
• 5 000 mk (2 000 €) "muuan lihava isäntämies" köyhtyy junassa.
• 8 000 mk (3 000 €) kohta toinen samassa junassa.
• 40 $ ja 11 000 mk (5 000 €) Amerikan siirtolaiselta Pensionaatti Esplanadissa.
• 17 500 mk (6 500 €) mäntsäläläinen muurari Apollo-matkustajakodissa.
• 150 000 mk (60 000 €) Amerikasta palannut räätäli putsattu matkustajakoti-Imatrassa.
• jne. jne.

Pientä ja suurta tuohta ilmassa. 

Josko tyytyisimme tällä erää tähän kohtuusaaliiseen. Tienatkoot toiset enemmän, kuten muuan miesporukka vuoden sisällä (1926-1927) kimpassa 350 000 mk (127 000 €).

Lisää mielenkiintoista faktaa purkautuu täältä:

Kari Koskela: Kolmen kortin heitto
SKS Kirjat 2025

No, onneksi moiset salakähmäpelit Suomessa oli pian pelatut Oy Tippaustomisto Ab:n aloitettua tarjoamaan valtion omia pelejä, vakiota vuodesta 1940; sittemmin tulivat nämä lotot ja pelikoneet ja nyt ovat nämä nettivedot.

Kunhan vain emme olisi kuin nuo eilen arvioidut Hölmöläiset!

↓˅⮛⮟🠇🠃🠋🠓🠗🠛🠟

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Kaarlo Merikoski: Suomen kansan parhaat hölmöläisadut

Rakkaat lapsukaiset

 (porno)runolle

 "

HV  hj

No johan lähti Miitalta lapasesta! Varhaiseen katseluaikaan lentää kryvät ja itvut 

kuin pommit ukrainalaisten niskaan...

SIE_TÄ _MÄ_TÖN_TÄ!  sanomaa.   

RO-TES-TI. 

Tuus  

        L." 

 

🠉 ↑🠑🠙🠝

Tuota porukkaa varmaan Lennu eilen ennen uutisia töllistelly. K7. 

 

No täytyy kyllä myöntää, jotta enpä haluaisi olla tänään välkällä ulkovalvontavuorossa, 

- ja jos oisin vielä pientenpirpanoiden opena Miitan Kiti-siskon ka. 😰

🎧

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Perheen pako vankileiriltä Suomeen

1933 Solovetski Muurmanni

Tshernavinin Puhun äänettömien puolesta lukuarvio näkyy ilmestyneen tänään Kirjavinkeissä. 

Mitä lienen sanonut? 

Kirja on jo poistunut mielen päältä, mutta sen sijaan sen jatke eli Vladimirin vaimon, Tatianan heti Suomeen paon jälkeen Suomessa kirjoittama Escape from the Soviets teetättää mielenkiintoista jatkopuuhaa. 

(ja ottaa aikaa kun tankeroenkku paljon heikompaa kuin hiihtotaito)

LINKKI

Suomentamattomana ilmaisversio luettavissa tuolta. ⮝

Ja sieltä suoraan asiaan:

Joutuu jättämään muutaman päivän hiihdot väliin: löytyihän se hiihtämistäkin kiinnostavampi asia pakon edessä!

Myös.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tulossa Elokuva-Aitta - vuosikerta 1966

 tänne! - ennakko puffia

Ma tässä kerran ullakolle yksin kapusin - ja satoakos alkaa sadella Elokuva-Aitat vuodelta 1966 pikkuhiljaa läpivalaisuun Parnassojen malliin.

Onneksi teille, ummehtunut haju ei yllä sinne saakka. Eikä kosteus käsissä tunnu.

 

Mutta ennen vuosikertaa1966 malliksi E-A:n irtonumero edelliseltä vuodelta 1965 makuun päästäksemme.

Miesvoittoiselta vaikuttaa: Ville-Veikon jälkeen heti Omar Sharif, joka tohtori Zhivagona palelemassa Pyhäselän järven jäällä ja joka 'astui valokuvaajamme autoon lämmittelemään' ja joka kravatitta ei päässyt joensuulaiseen ravintolaan. 

Sekös miestä huvitutti.

Lenita Airisto haastattelee Gunnar Mattssonia, tuota Lapitipin sekä Prinsessan ja Prinssin luojaa; 

pitäisikin lukea nuo kirjat uudelleen.

Eija Merilä ja äiti Äidit ja tyttäret- sarjassa Lauri Jauhiainen tapaa 17-vuotiaan Ruusutarha-laulajan.

Myös BB pääsee kuviin mukaan: Jeanne Moreaun kanssa filmaavat Louis Mallen Viva Maria -elokuvaa Meksikon vallankumouksesta. 

Kaksi kovaa tyttöä samassa filmissä  lukee ingressissä.

Tuttuja nimiä kaikin. Moniko enää hengissä ...

Lopuksi joltain kesken jäänyt naamaruudukko.

Täyttäkääpä!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä