Tunnepuolelle miel.

II oppitunti

"Tänään, rakkaat oppilaat, mennä hivahdetaan enemmän tunne- kuin tietopuolelle.

Pelkkien faktojen luetteleminen ja niiden selvitteleminen on tylsää.
On ollut minusta aina.
Jo aikoinaan opettajakoulutuksessa 10-tuntisen maantieto-/ympäristöoppiharjoitusjakson jälkeen ohjaava lehtori yksituumaseurantaryhmän kanssa lakonisesti totesi:
- Sinä sitä et vahingossakaan sano mitään asiaa.
Kai moitti.
Jätin moisen omaan arvoonsa. Samoin kuin senkin, kun yksi oppilaista kysyi: - Ootsie mustalainen?

Mutta jos jonkinlaiseen asiaan nyt, jotta matkakertomuksemme Balkanilla jatkuisi!
Ai niin vielä tuosta Balkanista: Meidän kylällämmehän on pikkunen sulonen puoti, josta saa niitä tavaroita joita muualta ei saa, kuten pingispallonpumppuja ja karhukilkuttimia, niin sen ikkunassa usein on liimattuna tarjous- ja sisäänvetotarjoustuotelappu: BALKANINPÖTKY.

Siirtykäämme vihdoinkin
kahden kilometrin muurin ympäröimään Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin, Unescon suojelukohteeseen kuvakavalkadin myötä.

Tuonneko väenpaljouteen tunkeutua pitäisi?

E-Ei!
Kavutkaamme muurille,
 missä muuten syksyisin juostaan
muurimaraton, 21 x muurin ympäri

Vautsi va-u!
Adrianmeri, ja muuri kapeimmillaan.

Tiilikattojen harmoniaa.
Tiilet tekijänsä reiden mittaisia.
Sielläpähän väki tungeksii ja toisiaan tönii.
... me täällä vapaina kuin taivaan linnut ...

Vuoden 1991 serbipommitus tuhosi puolentuhatta rakennusta vanhassa kaupungissa.
Se ihmisen viisaudesta.

 

On alastulon aika.

Ja palkitsemisen.

Papukaijamerkkikö?

Ei vaan aitojen papukaijojen parvi:

Meni vähän yli. Voitte välitunnilla olla kellonsoitosta piittaamatta. Saatte lisistä!"

I oppitunti - II oppitunti - III oppitunti - IV oppitunti - V oppitunti

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Opettaja opettaa liitutaululla maantietoa

Iski opettajuushoure.
Siispä matkaan, velihopiat! (meitähän ei digitaalisuus ole vielä pilannut)

I oppitunti

Tänään oppitunnin aiheenamme on ent. Jugoslavian, Sen Titon maan, Balkanin-pötkyn yhden kolkan opetteleminen.
Ensin piirrän liitutaululle lentoreittimme.

Tunnette jo nuo pallukkamaat - Puola Suomen jälkeen, luettele muut! -,
joiden yli lensimme kohdemaahamme Kroatiaan (kelt.), Adrianmeri tuossa vasemmalla, sitä yhtä rumannimistä lintusta etsimään.
Vaan löytyikös! Onneksi ei.
Ei, vaikka poikkesimme Bosnia-Herzegovinassa, B-H, ja valahdimme etelänaapuri-Montenegroon, M, saakka.
Tuo pikkuinen valkoinen täplä on Dubrovnik, Kroatian irtaallaan oleva, B-H:n emämaastaan katkaisema, maapalanen.  (vähän niin kuin Kaliningrad äiti-Venäjästä).

Ai jo väsyttää. No sitten lyödään vielä faktat pöytään,
siirrätte ne vihkoonne:

Kroatia
EU-maa
pk Zagreb
 4,3 milj, as.  Pa = Oulun läänin kokoinen
raha kuna
HR rekkarissa.

Bosnia-Herzegovina
EU: ei
pk Sarajevo
 3,9 milj. as.  Pa = pari P-Karjalaa
raha markka
BIH

Montenegro
EU: ei
pk Podgorica
 0.7 milj. as.  Pa = puolet P-Karjalasta
raha euro (vaikkei EU)
MNE

Lopuksi jäljentäkää, jos aikaa ennen kellonsoittoa jää, sinne nämä maiden liput:

I oppitunti - II oppitunti - III oppitunti - IV oppitunti - V oppitunti

 KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Linnun lailla pois

Lintuhavainto: uusi laji oli merkitty tornivihkoon.
Latinalainen lajinimi puuttui, havainnoija ei ollut sitä siihen hätään kekannut. Oli saanut kyllä napakan vastauksen havainnostaan!
Mopon jälkiä ei lintutornin juurella näkynyt.

Meidän silmiin ei ko. lintu sattunut, vaikka kuinka näistä poikkeavaa yritimme kiikaroida:

Muuttanut lämpimimpiin vissiin oli.

 

Joten ei auta muu kuin lentää tästä paikan päälle tiirailemaan, josko se ei hanhi ollenkaan, vaan jokin pöllöheimolainen (havainnoijan kaima); kenties näistä huuhkajista jokin Bubo, joka suikkasi jo maahan,

missä pallopää-Huuhkajat loppuviikolla taistelevat elintilasta.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

 

Bujoilua

Herkässä aina noiden uudelta kalahtavien termien perään.
Nyt pitäs kuulemma kaikkien bujoilla.
So. kalenteroida, kalenteri kainalossa mennä hilippasta, jottei tarvitsisi läähättää ja läkähtyä menoihinsa.

No pannaan OE koekaniina bujoilemaan.

Luajinpa Onni Eläkeläiselle näin personal trainerina + ruokinnan sun muun käpsehdinnän virallisena valvojana alkavan lokaviikon ohjelman, löysänpuoleisen, niin ei stressi pääse painamaan miekkosen hartioita ketoon:

"Moi OE,

merkkailehan kalenteriisi huomenista alkaen viikko-ohjelma, yritä noudattaa aikataulutusta ja pysyä raiteilla lipsumatta, niin hyvä tulee.

Viikko 40  2.10 - 8.10.2017

ma
koska sataa, ei ulkoilua;
puolilta päivin ylös; vapaata olemista aina iltauutisiin asti, toivot Pia Pasasta, mutta valmistu pettymykseen: voipi olla Rönkä.

ti
koska sataa, ulkoilutta;
puolita päivää ylös; päiväkahvin kanssa loput korput; yritä googlen ja ratkojat fin sekä sanaristikko netin avulla lopetella Hesarin 'Aulis'. Sitten uutisille ja pehkuihin.

ke
koska sataa, niin ei ulkoilua, mutta pakko kävästä kaupassa: kahvit loppu.
Älä vilustu, pukeudu tuhdisti, muista sateenvarjo ja kontiot. Illalla radio klo 18.30 Proustin Kadonnutta aikaa. Ennen puolysin uutisia vuoteeseen, vaikka Pia lukisikin. Taikka Kerttu Kotakorpi sadesään.

to
koska sataa, pysy visusti sisällä, syksyllä saa helposti flunssan.
Heräämisellä ei mitään kiirettä. Jos on puita sisällä, sytytä uuni ja nauti räiskeestä. Muista Ruutu+ klo 18.30 KalPa-SaiPa, kestää yli uutisten.

pe
koska sataa ja eilen valvoit yli uutisten, väsyttää,
voit vetelehtiä vaikka koko päivän vuoteella, valmistaudut viikonloppupuristukseen. Lue vaikka Päätaloa.

la
vaikka sataa, on aika terästäytyä.
Nouset jaloillesi heti kun Turun tuomiokirkon kello lyö kahettoista.(Lyöneekö tuo enää sekään nykyisin?)
Pistät saunaan tulen ja painut metsään, ota poimuri ja muoviämpäri matkaan: et tule pois ennen kuin sankko on täynnä. Lisäät hiilloksille puita ja kylpeä ropsautat kutkulleen, viikon rasitukset pois. Illalla tulee Jaajon Miljonääri-ohjelma. Pystyt ratkaisemaan pari kolme eka kysymystä kevyesti. Iloitse!

su
satoi eli paistoi: täydellinen lepopäivä. Oot ansainnu sen jos kuka!

PS tiistain jälkeen en oo käytössäsi viikkoon, koita laatia vastaavantasoinen training uuden viikon aluksi. Katellaan sitten yhessä siitä eteenpäin, kunhan oma lento loppuu.
Bujoillaan taas!"
👅

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kahen vaiheella

- Tuliskohan näistä pottujutuistasi uskottavampia jos täydennyskouluttautusit? Meritoitusit?
Kysynpähän vaan.
Ensin kysyn, Mita tarkotta meritoituminen?, vähänkö yhtä tyhmänä kuin eilisen Napakympin neitokainen, joka kysyi juontaja Janne Katajalta, jotta mikä se on se kulinaristi?.

Tänään syyskuisena perjantaina olisi kaupunkireissulla sivistyminen mahdollista.
Tuli nimittäin viikolla sähköinen alumnikirje (nähtävästi ovat nähneet aiheelliseksi tämän sisällöntuottajan kouluttamisen ellei peräti sakinhivuttamisen henk.koht.):

Kutsu Yliopistolta Tieteen päiville ja Tutkijoiden yöhön.

Päivällä tarjolla mm.:



Tiedekaruselli
Kosmos pienoiskoossa -planetaarioesitys 
Karjalan kieli – suomelle läheinen, mutta silti oma kielensä
Väittelytyöpaja
Mistä sinut on tehty?
Epic Challenge – Mars-pakohuone

Lajittimen Ideapajatin

Jos valihteisi noista ihan huntturissa tuon alleviivatun - ihan pelkän nimen tähden, ja sitten puskisi illemmalla ihtesä viisastumaan Tutkijoiden yöhön
Teatteriravintolan Lasiterassille - vaikkapa juontajan tähden!

Yöllä tarjolla mm.:
"Viini kemistin silmin", projektitutkija Marko Mäkinen
"Antibiootteja havupuistamme?", tutkija Virpi Virjamo
"Mistä tunnet sä valehtelijan?", oikeuspsykologi, yliopisto-opettaja Hanna Lahtinen

Vai meniskö sittenkin kahtelemaan kun kuulemma se jo kävellä hapuilee ... saattas sittennii olla kaikista viisainta.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Mittatilaustyö

Näin kun ystävämme Onni Eläkeläinen yön jälkeen aamusumussa on käynyt kumoamassa täytenäisen yöastiansa, so. pottunsa, tunkiolle saunan taakse metsän laitaan, on Onnin aika suunnitella tyhjän astian täyttämistä: että mitähän sitä?
Lähinnä jotta mistä sen päivähikensä ottaisi. Liikkuisiko hyötyä vai hyödytöntä: nostaisiko perunajämät mullan alta, kääntäisi maan lapiolla vai metsäpoluilleko mielisi - sauvoillako tai ilman?

- No se on sen ajan murhetta, iltapäivän, tuumailee Onni ja vilusta hytisten pujahtaa vällyjen alle lämpimään aamupäivän viettoon kirjojensa pariin ja tuon pahuksen läppärin, joka jos jostain kertoo ja johon jos jotain tulee näpyteltyä.

Viipyilevästä aamusta puheli porilainen Iso Musta joskus taannoin: Ollaan ihan vain hiljokseen, juodaan kaffetta kaikessa rauhassa, selaillaan Sanomia ja silleen. Tavataan entinen vaimo jos tavataan, aikuiset lapset ja jos joku pelikaveri vastaan kävelee niin jokunen sana muistellaan.

No Onnilla sentään paremmin asiat, kun vaimo ei ole entinen vaikka sama entinen mukava muija onkin. Löytyy aina päiväkahvi- jos lenkkiseuraa kun vähän sauvoja kopistelee.

Mutta onpa tänään Onnilla taas onnentunnit mitä viettää ennen puoltapäivää tuossa vällyin alla maatessaan, sillä eilen kohtasi onni, suorastaan satumainen säkä, kun postinkantaja-Irene kantoi ihan sisälle asti muhkean paketin kuitattavaksi. Pölhökannon pisti Onni sivuun ja kuittasi lähetyksen kummallisesti: digikynällä kirjoitti nimensä postikantajan ojentamaan kummalliseen värkkiin.

Paketti auki ja katso!

Kalle Päätalo 1919 - 2000

Voiko II-hanammin päivän enää alkaa ... onko ii-hanampaa päivää kuin on tää ... , rallattelee Johnnyn kanssa Onni Milli-Kallea käännellen.

Tässä kirja teillekin, jotka ette jaksa, vaikka mieli kovasti tekisi, koko Iijoki-sarjaan ja sen 16994 sivuun paneutua. Päätalosta väitellyt tohtori Ritva Ylönen lupaa esipuheessaan:

"Iijoki-sarja sen massiivisuuden takia vierastavalle mutta Päätalon värikkäästä elämästä kiinnostuneelle tämä elämäkerta on kuin mittatilaustyö."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Anhittomasta öyheisiin

- Kiitos kysymästä. Jouluun mennessä, jouluun mennessä.
Voin jo vastata Iijoki-sarjan toisen kierroksen lopettamisesta.
Se on sitten tasan kaksi vuotta.
Kalle-kieli alkaa olla hallinnassa, kuten otsikosta näkyy. Mutta ainakin yksi uusi tuntematon sana vielä putkahti.

26. 0sa Pölhökanto Iijoen törmässä lähenee puolta väliä (335s./778). Kalle Päätalo kipuilee toisen kirjansa kanssa, elää toista avioliittoaan Janakan Leenan kanssa ja on jo kahden tytön isä. Joten mikäpä ei olisi nelikymppisen rakennusmestari-kirjailijan olla ja elöä.

Vaan kun on ja ei ole. Pölhö mikä pölhö!

Pitikin pistäytyä kesällä Helsingissä ja ottaa viinalomppeja toisen naisen kanssa. Sydän nyrjähti ja lyödä läpättää läpi talven omiaan. Kevään 1960 rakennusmestarien hiihtokilpailussa repeytyy sitten kunnolla.
Mutta ei vielä kuitenkaan niin pahasti jotta sen takia sairaalaan, mutta toisen syyn takia kyllä.

Työmaalla repeää nivusissa, ja nyt ei muu auta kun illalla töiden jälkeen mennä tohtori Enkkelille.

- Kurkkuko taas reistailee?

- Ei tällä kertaa. Kun nostettiin työmaalla talakoilla raskasta muottia, pisti kovasti vasempaan vermaan.

- Vermaan?

- Lääkärit taitaa kuhtua samaa paikkaa nivustaipeeksi.

Jos yhä on ihmettelemistä Kallen toilailuissa, työhulluudessa ja periksi antamattomuudessa, niin tässäpä jään kummastelemaan Kallen työpaikan tienoota:

"- Sain tehtäväkseni Kangasalan kirkonkylän viemäriverkoston keskuspuhdistamon, biologisen puhdistamon, kuten piirustuksissa hienosti lukee. Urakan päätyönä on mädätyskaivot.
- Noille Rääkkylän pelloille tehdään kolme kaivoa, tuonne missä on punaiseksi maalattu lato."

Rääkkylän pelloille. Uskokaa tai älkää! Kangasalla! Toisella laidalla Suomea.
Niin siinä lukee kuin lukeekin! Ja mädätyskaivojen kaivaminen!

Nyt kyllä täytyy lopettaa ennen kun repee. 😝


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Eteiseen lattialle

Lähti, Lempin-kehno.
Itku piäs.

Ikään kuin ei ois suurempiakin suruja!

_{Lempi Makkonen 24.3.2008 – 22.9.2017}

PS Kirjeessä siskolle myöh.

"Viime perjantaina Lempi kävi kovan kamppailun viimeisenä yönä tuskissansa; välillä joi vettä ja välillä nukkui ja välillä valitti.
Aamulla pudottautui sängystämme eteiseen, jossa tuska jatkui. Pyrkiytyi ulos. Lopulta raahautui viime voimillaan oven takana olevaan vessalaatikkoonsa ja pissi pitkän kuuluvan pissin. Kömpi laatikosta ja kierähti lattialle. Siihen jäi.

Välillä nytkähteli ja kouristeli, siihen sitten rauhoittui ja henki viimeisen kerran.

Herrasmies loppuun saakka kun ei lirauttanut matolle."

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Umpiapaattinen

Silloin viime viikon perjantaina, samalla reissulla, ennen tuota kuvan The Miser-naamioleikin katsomista järjesti suuresti ihailemamme Lempi oman naamionäytelmänsä:

Syylliset peittävät monesti naamansa, naamioituvat.
Niin Lempikin.
Syyllistynyt syömättömyyteen.
Oli syytä viedä tohtorille tutkimuksiin, verikokeisiin - ei muuta kuin käpälä lautaan:

Mikä on kun ruoka ei maistu? Sitä setvittiin.
Kotona sitten ihmeteltiin lääkärin lausuntoa: Umpiapaattinen.

- Meijjän Lempi umpiapaattinen!

Sinällään eihän tuo mikään ihme: kukapa pelkällä vedellä, syömättä, iloitsisi elämästä tästä.

Se oli perjantaita, siis.
Tuli maanantai ja sama hiipuilu jatkui. Ei kun Lempi pussiin ja lääkäriin.
Uutta tutkimusta peliin. Se ainakin selvisi ettei siinä lukenut Umpiapaattinen.

- Lempi apaattinen siinä lukee kun tarkemmin lukee, naurahti eläinlääkäri kanssamme.

Se sentään korjautui, muttei Lempi.
Aamulla taas Lempi kassiin ja lääkäriin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ei nimellä huoli koreilla

Joensuun kirjallisuustapahtuma. Heh. Yksinkertaisuudessaan ihan heh!
Aika myyvä.
Siinä voi kauppamiehillä olla naurussa pitelemistä.

Meille nynneröimmille kelpaa vallan mainiosti; myyvempi otsikko voisi karkottaa meidät vakavamielisemmät pois koko tilaisuudesta. Meille kelpaa vain paras ja laadukkain, kuten radiosta Yle Radio 1. Muu on kaupallista höpötystä.

Kahdeksannentoista kerran kokoonnutti viikonloppuna Joensuuhun tämä tapahtuma, jonka aikoinaan synnytti tuskissaan kaksi naista Mikkelissä hotellin sängyssä: Tuula-Liina Varis ja Eila Nevalainen. Lue vaikka Karjalan Heilistä.

Kolme marjaa kävin poimimassa sieltä tänä vuonna pottuuni.

1. Matti Salminen. Toisinajattelijoiden Suomi on kirja jonka olin lukenut halulla hartahalla tässä potussa sekä Kirjavinkeissä ja lopulta lahjottanut sen kollega Matsille hyvin tietäen että hyvin uppoaa ilman ennakkoluuloja. Salminen kiteytti valtavirran vastaanoton epä-älylliseen 'N-liitossakos muka sen paremmin!'-nitistykseen. Urho Kekkonenkin muuten mukana puolensadan toisinajattelijan poiminnassa.
2. Simo Hämäläinen. 'Onneksi olkoon isänmaa - mitäpä on mielessä säästyneen pojalla.' Tuollaisen otsikon alla tarinoi, paljon vakavamielisemmin ja sopeutuvammin kuin odotin. Ei puhunut mitään edes kuuluisista kaupungin vähäveroisista autokauppiasveljeksistä, kuten viimeksi parikymmentä vuotta sitten opetäydennyskoulutuksessa. Kätkäläisyys lie kuollutta kamaa.
3. Volter Kilpi. No oikeastaan tämän takia sinne sunnuntaina, esittävän taiteen päivänä, kampesinkin. Ylin suosikkini. Enkä pettynyt.

"Ellei lintunen siiville heity,
ellei ihminen uskoonsa luota,
eipä lintunen ilmoja havi,
eikä ihminen Jumalaan saavu!"

Suljetuilla porteilla, Kilven viimeisestä teoksesta lauloivat, musisoivat.

otsikon jatke: ...jos ei kuvillakaan.

- Huikeeta! sanos Selänne ja muut sanaköyhät huippu-urheilijat.
Minä väännän sen lisäksi näin:
Kilpeä kiillotti laulaja, lauluntekijä Tomi Pulkkinen koostumuksella Trio Elävät todisteet. Loistava esitys, ennen kaikkea selkein ääntämyksin, mikä välttämätöntä, kun Kilven kielestä kyse. Oli porukka juonen löytänyt; olisi siinä Alastalon saliakin muutaman tunnin kuunnellut - Kirkolle-kirjasta puhumattakaan.

Jos jotain jäi vaille musamiesten esitys niin tätä vielä olisin odottanut sävellettynä:

"Sarvea torkottaa kuorimöyriäinen
ja tunnustelee maailmaa ympärilleen niin pitkälle kuin sarvi yltää,
ja torkottaa ihminenkin
otsansa tuntosarvea elämään,
minne järjen haun karvan kärki pimeyksissä osuu,
seiniin tai tyhjiin..."

On se Kilpi V vivahteikkuudessaan ja hämäryydessään viimeisen päälle humoristinenkin.

Hannu Mäkelän Joensuu

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Liikunnallista kulttuuria

Kitee on kaupunki, tosin ei vielä niin iso että pormestari Vapaavuori olisi kutsunut Auvisen isojen poikain miitinkiin, mutta kuitenkin niin suuri että peräkkäisiksi illoiksi riittää huippuosaamista esitettäväksi suurelle yleisölle (n. 500/20).

Nytkin kahtena peräkkäisenä syyssadeiltana piti ajaa suikasta esiintymispaikoille kummia kurkistelemaan: Rantakentällä meistä tuli suomenmestareita torstaina pesäpallopelissä, ja perjantai-iltana Kiteesalissa päästiin nauttimaan eurooppalaista viisikielistä teatteripeliä, hmm! Eipä vähemmän!
Kulttuuria kumpikin, Potkua sieluun.

L'Avare de Molière

Se taas on katselijan, kokijan silmissä, korvissa ja tunnoissa, kumpi taitoesitys sykähdyttää sydäntä enemmän, kouraisee munaskuita myöten.
KiPan A-pojat pesäpallossa, vai mannereurooppalaisen Hippana Theatren muovaama omanlaisensa Molieren Saituri. Toistakymmentä uransa alussa olevaa räpylä-/mailataiteilijaa vai viisi teatterialan täysveriammattilaista?

Mitäpä tunteita arvottamaan, paremmuusjärjestykseen panemaan.
Toiminta oli kummassakin liikunnallista, tehokasta ja tuloksellista: katselijalle ei jäänyt paha maku suuhun, vaan päinvastoin.

Mikä tärkeintä: jäi kysymyksiä pohdittavaksi kotimatkalle. Epäolennaisiakin, kuten eiköhän poikia kylmänyt kultamitaliräpiköinti Kiteenjärven mutalikossa, taikka olikohan sillä Saiturilla kaikenkukkaraksi vielä toinenkin poikkeama, kun pelkkiä miehiä jututti yleisön joukkoon näyttämöltä hypättyään, ja missä vaiheessa ne muka saksaa puhuivat ja ...

kuva: Niilo Hirvonen

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ei pitäs käydä kaupungissa

kun pelikasinonhoitajamies ei tiennyt jotta mikä on junapeluri
eikä
minna kuka on Viktor Klimenko*!

Toisaalta eihän meikäläisellekään sano yhtikäs mitään Almat eivätkä Steam Machinet, Valve Corporationin pelikonsolit/pelitietokonekonseptit.

Mutta mukana tässä vaan yritetään räpeltää.
Jälkijunassa, ikään kuin junapelurina
- ihan ukkina.

*Tark.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
 

Lauantaita!

Ei oikein syty eikä sytytä. Vaikka pitäisi. Kuukauden kaksi jo pyristelty kirjan kiemuroissa. Sentään Hitleristä on kysymys, ja natseista.

Ja kun tekijäkin sisäpiiristä. Eli tietoa ja tuntoa löytyy.
Soutaa ja huopaa. Se kai tässä vikana kun lukijan ote lipsuu.

Jos kirjoittaa romaanin, saa, ja pitää, soutaa ja huovata, mutta jos kertoo historiasta, on parasta pysytellä kronologiassa, vaikka kuinka muistelmateos Herraskansaa olisikin.

Henriette von Schirach tutustui jo pikkutyttönä mukavaan Aatu-setään, joka kävi isän valokuvaamossa. Isän valokuvaamossa Eeva Braunkin tutustui Hitleriin. Henriette näki myöhemmin läheltä Führerin oikut ja oivallukset, mutta sisäpiiriin ei tahtonut oikein näkyä mitä ulkomaailmassa tapahtui, kunnes eräänä päivänä Hitler saa Henrietten suusta kuulla kunniansa - ja sitten Henriette Hitlerin suusta ja ...

Sielläpähän pesevät, vankilassa, amerikkalaisten sotilaiden pyykkiä Emmy Göringin kanssa sittemmin sodan päätyttyä, aviomiesten ollessa tuomiolla Nürnbergissä.
Vaan
jätetään naiset pyykkitupaan ja miehet oikeuden eteen ja siirrytään iloisempiin sävelmiin, kuuntelemaan vaikka natsien kieltämää musaa: Ravelia, Debyssytä taikka Tšaikovskia
- vapaita kun ollaan.

Mikäs meidän on viettäessä lauantaita. Edessä illalla Suomi-Italiaa koriksessa, lätkää tuutin täydeltä maksukanavilla ja ...

Viimeinen sana kirjasta

tässä

  KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Valinnan vaikeus

Yöpöytä notkuu aloitettujen ja aloittamattomien kirjojen alla, mutta silti mieli jo uutta evästä halajaa. EJ ehdottelee runoa, MM romaania, IL totisinta tosifaktaa.

Olisi siis tyrkyllä ilon railoja, muistinkarkailua ja jääkiekkoilijan aivovammaa.

Syötiksi valintaan:

runosta pätkä -

sen kopin seiniin on muurattu sata hehtaaria myytyä metsää tai turvesuota 

 

romaanista alustus -

'Anna elää monessa ajassa samanaikaisesti. Hänen muistinsa on irronnut kiinnikkeistään. Aika on hajonnut hänen käsiinsä, ja hän tarkastelee ihmetellen elämänsä palasia.'

 

faktasta ainut ilo -

Nostin lapsen ylös ja puristin hänet syliini. Elämäni paras joululahja halasi minua tiukasti pienillä käsillään, ja samalla tunsin ensi kertaa oikeaa iloa sitten taklauksen.

 

Kiinnostaisi jok'ikinen.

Runolaina Helsingistä ostettu yksiö on Maija Varosen kokoelmasta Tuokio ilon railoja.

Romaani on Selja Ahavan esikoisesta Eksyneen muistikirja.

Tosi tarina on jääkiekkoilija Tommi Kovasen omaa kovaa Kuolemanlaakso-elämäkertaa.

 

Että valinnan vaikeus ja hankaluus taas eessä:
runolleko? proosalleko?
vaiko faktalle?
heittäyisi.
 

 

 KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös