Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Balkanin länsilaidalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Balkanin länsilaidalla. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. lokakuuta 2017

Lomalorun loppu - kylmä totuus

V oppitunti

"Kerran vielä, pojat ja tyttö!
Pian Balkanin länsilaita on kaluttu ja hallinnassa.

Pääkaupungit?
Rahat?
Asukkaat?
jne.

Vaikka tosiasiahan on, että  yhä ylinnä muistiin ja mieleen ovat syöpyneet nuo 1990-luvun tappopomot:
 Milošević, Karadžić ja Balkanin teurastaja Mladić,
joista elossa enää Haagissa tuomiotaan odottava 75-vuotias Ratko Mladić.

Kuriositeettina kielen päällä pyörimässä myös Bosnia-Herzegovinan raha. Markka!





Eikähän
näitä
todellisia
muraaleja
B-H:sta
niin
vain
unohda.






Kroatiapa
on jo toista maata - turistille ainakin:
aukaisee vaan parvekkeen oven ja katsoo - pala Adrianmerta edessä uima-altaiden takana.


Tosin ei sinnekään,
ainakaan tänne jyrkkäkalliorantaiseen Dubrovnikiin, 
heikkokoipisten auta
lomailemaan lentää
kompuroimaan.

Ja niin on viikko vierähtänyt ja viimeinen ilta tummentunut,
edessä pian ne kuuluisat kotiolot: kylmä totuus.

Vilkaisu viimeisenä iltana
           huoneen ikkunasta
                                         - alemma,
                                                         alemmaksi -
                                                              ja yövuoteelle näkyy

laiva!




ranskalaisia?
italialaisia?
espanjalaisia?

      tai
sakujako laiva täys?
jos,
niin:
                         
"Gute Nacht!"





Aamusella kamat kassiin
ja
ruskein ruumihin tuuleen ja tuiskuun lentää liihottelemaan iloiseen P-Karjalaan ...


Josko se siitä sitten uusi hiihtokausi ja itserahastus sen myötä taas käyntiin pyörähtäisi!

Lapsoset. Tämä oli vihonviimeinen lomaoppitunti. Painukaas loputkin lomille."

*** myös

tiistai 17. lokakuuta 2017

Montenegro, kuin laulu

IV oppitunti

"Jatketaas Balkanin kierrosta.
Näkyi muuten ulkoministeri Soini samaan aikaan Ruotsin naiskollegansa kanssa kiertäneen samoja seutuja ulkoasiainministeriön tiedotteen mukaan: Kosovo, Makedonia ja Serbia heillä ohjelmassa - lie ollut heille pöydät valmiiksi katetut.
Oli meilläkin. 


Montenegroon mennään, Kroatian alle ja siellä Kotoriin. On muuten Euroopan kaunein ja sointuvin valtionimi tuo Montenegro. Pahainen valtio kaikiten, kuusi ja puolisataatuhatta inhabitants. - Köyhin Balkanin maista, kertoi opas, muttei tuo siltä näyttänyt.

Mutta siis Kotorinlahdelle.
Mitäkö sinne?
Perast.


Perastin edustalla lepäilee Our Lady of the Rocks -niminen pikkusaari ja saaressa kirkko ja kirkossa 
Neitsyt Marian kuva

Saarihan muodostui aikojen saatossa näin: merimiehet löysivät aikoinaan tuon Neitsyt Marian kuvan eräästä kallioluolasta ja aina palattuaan laivamatkoiltaan kotisatamaan, he heittivät kiven tuohon samaiseen paikkaan, ja näin syntyi saari.

Näillä seuduilla jossain vietti Odysseus kotimatkallaan seireenien lumoissa sen seitsemät vuodet.
No eipä ihme!
Eikä kummakaan...

Kun vaihtoehtona kotona vartoomassa aivan toisenlainen nainen, oma Penelope, lopen urvahtaneena.

Vaan mitähän jos tähän kaksoiskauneuteen päätämme tuntimme tänään. 
Kavutkaamme joutessamme ajatuksin noille muureille aivan ylimpään pisteeseen..."




KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös


maanantai 16. lokakuuta 2017

Sotamuraali

III oppitunti

"Mukava kun te ahkerimmat ja kilteimmät oppilaat saavuitte kouluun syyslomasta huolimatta.

Nyt kun nuo villeimmät pojat (EJ, Voksi sir, Kavi, KR) ovat lomilla, eivät ole lisää kolttosia oppimassa, niin voimme käydä läpi Balkanin-matkan rumimman osuuden: sodan jälkiä havainnoimassa.

Kenen kantti kestää, voi sitten kotonaan käydä, ei kuitenkaan yksin, Ylen Elävä arkisto -sivulta 'Kansa, jonka maailma petti' katsomassa vuosien faktat ja kauheudet.

Jätetään tuo oppinut pahantrio - Milošević (lakimies), Karadžić (psykiatri), Mladić (kenraalieversti) - sinne arkiston selvitettäväksi, ei puhuta niistä
vaan
poiketaan Kroatiasta Mostariin Bosnia-Herzegovinaan Neretvajoen tuntumaan, missä Stari most -silta on milloin erottanut milloin yhdistänyt kroaattien ja bosniakkien asuttamat alueet.

Ensin
katsomme kun uimahyppääjä valmistautuu parinkymmenen metrin hyppyyn tuolta sillalta:

"Hyppään, kunhan katselijajoukko kerää kasaan 25 euroa."
















Emme jää vartoomaan, vaan kurvaamme joukkoon sakeaan.


Oli ukko, näemmä, jo saanut roposensa ja hypätä huiskauttanut
Stari mostilta Neretvaan.
Ja kun tilpehöörit
  on katsottu
         ja ostettu

on
aika palata
Stari mostia,
Unescon suojelukohdetta,
 pitkin
        poikin
takaisin


totuuden ääreen -
tutkimaan sodan arpia Bulevarille, joka jakoi tuolloin kaupungin kahtia.


Mostarissa ei muraalimaalareita tarvita, mm. tuo ym. koulujakäynyt kolmikko joukkoineen maalasi ammussirpaleillaan yhä näkyvästi.


Jotta tämmöinen
sotamoraalimuraalioppitunti tänään. Ja nyt kipinkapin kotiin - haavoja nuolemaan."


*** myös

perjantai 13. lokakuuta 2017

Tunnepuolelle miel.

II oppitunti

"Tänään, rakkaat oppilaat, mennä hivahdetaan enemmän tunne- kuin tietopuolelle.

Pelkkien faktojen luetteleminen ja niiden selvitteleminen on tylsää.
On ollut minusta aina.
Jo aikoinaan opettajakoulutuksessa 10-tuntisen maantieto-/ympäristöoppiharjoitusjakson jälkeen ohjaava lehtori yksituumaseurantaryhmän kanssa lakonisesti totesi:
- Sinä sitä et vahingossakaan sano mitään asiaa.
Kai moitti.
Jätin moisen omaan arvoonsa. Samoin kuin senkin, kun yksi oppilaista kysyi: - Ootsie mustalainen?

Mutta jos jonkinlaiseen asiaan nyt, jotta matkakertomuksemme Balkanilla jatkuisi!
Ai niin vielä tuosta Balkanista: Meidän kylällämmehän on pikkunen sulonen puoti, josta saa niitä tavaroita joita muualta ei saa, kuten pingispallonpumppuja ja karhukilkuttimia, niin sen ikkunassa usein on liimattuna tarjous- ja sisäänvetotarjoustuotelappu: BALKANINPÖTKY.

Siirtykäämme vihdoinkin
kahden kilometrin muurin ympäröimään Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin, Unescon suojelukohteeseen kuvakavalkadin myötä.

Tuonneko väenpaljouteen tunkeutua pitäisi?

E-Ei!
Kavutkaamme muurille,
 missä muuten syksyisin juostaan
muurimaraton, 21 x muurin ympäri

Vautsi va-u!
Adrianmeri, ja muuri kapeimmillaan.

Tiilikattojen harmoniaa.
Tiilet tekijänsä reiden mittaisia.
Sielläpähän väki tungeksii ja toisiaan tönii.
... me täällä vapaina kuin taivaan linnut ...

Vuoden 1991 serbipommitus tuhosi puolentuhatta rakennusta vanhassa kaupungissa.
Se ihmisen viisaudesta.

 
On alastulon aika.
Ja palkitsemisen.
Papukaijamerkkikö?

Ei vaan aitojen papukaijojen parvi:


Meni vähän yli. Voitte välitunnilla olla kellonsoitosta piittaamatta. Saatte lisistä!"


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös