"Tänään, rakkaat oppilaat, mennä hivahdetaan enemmän tunne- kuin tietopuolelle.
Pelkkien faktojen luetteleminen ja niiden selvitteleminen on tylsää.
On ollut minusta aina.
Jo aikoinaan opettajakoulutuksessa 10-tuntisen maantieto-/ympäristöoppiharjoitusjakson jälkeen ohjaava lehtori yksituumaseurantaryhmän kanssa lakonisesti totesi:
- Sinä sitä et vahingossakaan sano mitään asiaa.
Kai moitti.
Jätin moisen omaan arvoonsa. Samoin kuin senkin, kun yksi oppilaista kysyi: - Ootsie mustalainen?
Mutta jos jonkinlaiseen asiaan nyt, jotta matkakertomuksemme Balkanilla jatkuisi!
Ai niin vielä tuosta Balkanista: Meidän kylällämmehän on pikkunen sulonen puoti, josta saa niitä tavaroita joita muualta ei saa, kuten pingispallonpumppuja ja karhukilkuttimia, niin sen ikkunassa usein on liimattuna tarjous- ja sisäänvetotarjoustuotelappu: BALKANINPÖTKY.
Siirtykäämme vihdoinkin
kahden kilometrin muurin ympäröimään Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin, Unescon suojelukohteeseen kuvakavalkadin myötä.
 |
| Tuonneko väenpaljouteen tunkeutua pitäisi? |
 |
| E-Ei! Kavutkaamme muurille, missä muuten syksyisin juostaan muurimaraton, 21 x muurin ympäri |
 |
| Vautsi va-u! Adrianmeri, ja muuri kapeimmillaan. |
 |
| Tiilikattojen harmoniaa. Tiilet tekijänsä reiden mittaisia. Sielläpähän väki tungeksii ja toisiaan tönii. ... me täällä vapaina kuin taivaan linnut ... |
 |
| Vuoden 1991 serbipommitus tuhosi puolentuhatta rakennusta vanhassa kaupungissa. Se ihmisen viisaudesta. |
 |
| On alastulon aika. |
Ja palkitsemisen.
Papukaijamerkkikö?
Ei vaan aitojen papukaijojen parvi:
Meni vähän yli. Voitte välitunnilla olla kellonsoitosta piittaamatta. Saatte lisistä!"
*** myös
