Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vieraat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vieraat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Kuusi vierasta Lapista

Ollaanpa edelleen lomatunnelmissa - kirjoista viis, paitsi vieraskirjasta!

Tuli Käsivarresta kuusi odotettua vierasta pariksi yöksi, kilttejä ja tottelevaisia kuin mitkä - kaikki. Valon toivat tullessaan, huhhelle olikin jo valmiina. Vieraskirjaankin kirjoittivat kiitokset ja ylistykset talonväen sanelun mukaan.

Neljä juoksuvierasta Lapista.
Käveltiin naistenlenkki entisen maratonkaverinaapurin kanssa; Pörröä, Voittoa eikä Taistoa otettu matkaan läähättämään. 
Enää ei juostu: ne ajat ovat takana. 
Muisteltiin. 
- Monesko kierros maapalloa sinulla menossa? 
- Neljättä jo pitkälti.
- Meikä jätti yhteen. Enin juoksukutka hiipunu.
- Jänkiä pitkin on rapsakkata rynniä.

Entistä kotimaisemaa kaiholla katseltiin. 
Ei muuta muutosta kylillä, minkä nyt puut olivat kasvaneet ja lihoneet - me emme. 


No se oli erilaistauutta, että kirkon seinillä kiipeilivät maalarit: 'mahtaa olla paahteessa urakkaa nokko' ja 'elä jo muuta virka!'.


Mutta onhan palkkiokin kohtuullinen: 
130 000 eurosta puhuvat.
 
Voi paljon pahemmin muuta virkellä, kuin 

'on siinä sutimista jos raapustamistakin'
 ja

 'onneksi ei kirkko kuulu omistukseen'.


Saunottiin päivän päätteheksi helle pois. 
Vilvoitti. 
- vähä jottei kunnon munalöylyjen jälkeen holotnan puolelle kääntynyt olo patiolla! 

Kirjavinkeissä

maanantai 23. marraskuuta 2020

Herttaisia hävyttömyyksiä

 kävi hienoja odotettuja vieraita

Omat autonkuljettajat sun muut pukijat heillä.

Vaihdettiin ajatuksia heti rapuilla ulko-ovella.

- Pierulainen, sanoi toinen vieras, toista alempaa nousevaa vierasta osoitellen.

- Sukunimikö?

- Pierulainen, toisti pikkinen mies. Ei kai ymmärtänyt kysyjän kysymystä. Jatkoi naurusuin: - Pissi.

- Etunimikö?

- Höpsö! Sellasta nimeä kellään! Eikä kakkapökälettä.

- No mitäs ne sitten? 

- No kun sillä on vielä vaipat. Siks.

- Vieläkö muuta?

- Kakkapylly.

Toinen vieras ei puolustautunut. Vissiin koska kaikki oli totta, piti kutinsa. Tai ei vain viitsinyt kuluttaa vähiä sanojaan moiseen roskaan.

Piti puhuman syvällisempiä, kai. Tunteista sun muusta. Ne jutut jäivät. 

Osoitettiin kyllä vahvasti monella tavalla päivän mittaan, koko kirjo.

Kaiholla vilkutettiin vielä ikkunoiden läpi kun arvoisat vieraat kuljettajineen ja pukijoineen aikanaan katosivat risteyksestä ylöspäin.

Ja tuoreet muistot jäivät - ynnä lattialle läjä:


KIRJA-ARVOSTELUT  

uusin: Riitta ja Topi Uosukainen