VII
5-7-5
= HAIKU
Siihen päälle /
7-7
= TANKA
Ja 5-7-5-7-7-5-7-5- jne. useita kertoja peräkkäin liittäen
= RENGA
(Numerot ovat tavujen määriä rivillä.)
Japanin kuuluisin haiku on
Bashõn (1644-94) kirjoittama:
Furu-ike ya Vanha patoko?
kawazu tobikomu - hypätessä sammakon
mizu no oto vesi pulahti.
Siinäpä olen kuittaillut koko japanilaisen kirjallisuuden
KK-vihkooni lisäyksillä:
-
naiset merkittäviä tekijöitä ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella
- monogatari-kirjallisuus eli tarinakirjallisuus: Ise monogatari - pääaiheena rakkaus, sävynä alakulo
Man’yōshū
= useiden runoilijoiden useiden aikakausien tulos, valmiina viimeistään vuonna 785, yli 4500 runon, 20 kirjan kokoelma - japanilaisen runouden alkulähde.
Suorasanainen proosa pysyi toissijaisena, kunnes
Ihara Saikaku (1642-1705) räväytti aistit peliin:
Jalous ja halpamaisuus, vähäpätöiset, rivot, vastenmieliset, naurettavat, typerät, omalaatuiset ja perverssit ilmiöt - kaikki kuvataan ja asetetaan lukijan tarkasteltaviksi tavalla, joka saattaisi olla kyyninen tai hieman helppohintainen, jollei sitä olisi toteutettu mestarillisella tyylillä, inhimillisen herkästi ja vastustamatonta huumorintajua viljellen.
Omasta hyllystä löytyivät nämä
Martti Turusen (nyk. Marutei Tsurusen) kääntämät:
Kaipa rutuista päätellen, olen nuo aikoinaan lukenut. Nykyisin tuntuvat toisenlaiset rungot vetävän puoleensa enemmän, kuten eilen terijokelaisen salavakaunoisen kaataminen:
I - II -
III - IV - V - VI -
VII -
VIII - IX - X - XI
