Välillä maailmalla

Biden Aasiassa, Niinistö Washingtonissa, Roomassa Marin; pitäisiköhän meikäläisen pujahtaa Turkkiin Erdoganin puheille, jotta mitä sie Ertokani siinä temppuilet.

Almuvaaka

Tuskinpa tuo reagoisi, ojentaisi edes sitä vaakaa, jonka päälle aikoinaan Istanbulin kadulla astuin kun kerjäläinen tarjosi almuista vastapalvelun.

Ihmettelen noiden ikämiesten lentokuntoa ja lentointoa: omat matkat jääneet kokonaan, minkä nyt Kitteellä pari kertaa talven aikana ja talvella sillontällön Paksuniemen satamassa jäätilannetta nuuhkimassa.

Nyt sitten pitäisi uskaltautua Savonlinnaan ja ihan tähelliselle asialle: ystävä mitä parhain sairaalaan sinne joutunut. Parissa tunnissa tuonne tästä. Allakka näyttää näyttävän, että edellinen reissu kaupunkiin on ollut oopperareissu - asiaa kai sekin, ainakin kovaa huutoa ja mölinätä lie ollut. Nytpä muistankin, jotta tämä MATKA se  vissiin oli. Siitä sen muistan, kun olin juuri saanut uudet silmälasit, joilla edelleenkään ei juuri mitään näe ja silmiä kirveltävät ihan niin kuin alussa.

Nyt saattaa tällä reissulla silmiä kirveltää jah. 

Vaan eipä menetetä toiveita: eiköhän se siitä - ajan kanssa.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Jotain jännitystä edes

tähän yksitoikkoiseen korona-aikaan hakee Mies

Jonotusta ja onnen onkimista.
- Kunpa jo aukeais ukset! Pääsis menoon mukaan. Räpinään. Säpinään.
Eli.
Joko yltäis 9000:ään?
Vai putoaako alle kasipuolen?
Mites Aasiassa yöllä, heidän päivyellään?
Katsotaas, tsiigaillaan: +0,16%. Plussalla sentään Jaappani. Nippa nappa.

DJ Shanghai +1,26%  - vau!

Perustaa yhden miehen ennakkostudion. 

Ennustelee, sottailee, spekuloi. 

Tulee tulokseen: Ihmisten sairaudet ja syövät: Orionin oston paikka. Ihmiset syövät, so. Kesko nousee. Kesä tulee: makkaraa, so. Atria, olutta, so. Olvi.

Ei käy läpi taseita, ei velkaa, osinkotuottoa; tuskin jaksaa vilkaista P/E-lukuakaan. Mies on selvästi Kyllä minä tiedän-Mies. Tiukan paikan tullen kysyy Jvonilta. Ilmankos niin usein sakkaa, mutta sehän ei johdu hänestä vaan olosuhteiden muutoksista, ympäristöstä: koska olisihan hän herranen aika myynyt/ostanut jos olisi kerrottu ettäjotta.

Vilkaisee kelloa yöpöydällä: vielä puolitoista tuntia ennen kuin taivas aukeaa. Vielä ennättäisi analysoida, hyvinkin. Vaan, kun ei tiedä mitä ja kun ei tiedä vielä, punaistako vai vihreääkö vilkkuvat numerot näytöllä kympiltä.

Ottaa turvalukulaitteen jo käteensä. 

On valmiina. 

Ikään kuin Käsi liipaisimella. 

Valmis pörssäämään.

ps

tosiasiassa Mies hämää itseänsä, pahoin pelkää

sairaalasta ikävämpiä uutisia päivän mittaan

KIRJA-ARVOSTELUT

kaksi sanaa

Yhtä todellista se on. Lukipa tai elipä. Yhtä kouriintuntuvaa on tuntuva.

Kallea kääntelen paareilla, Liekkejä laulumailla kirjaa kädessä. Yöksi jäi tuskittelemaan Kuusamon kirkonkylän luokkahuoneeseen kaikkine haavoineen: nyrkinmentävä aukko selkälihassa, vasen nilkka nykykielellä sanottuna paskana.
Toista lasikuikallista oli kahden vuorokauden tekemättömyyden jälkeen lasketellut niiltä sijoiltaan. Mikä helpotus: säästyi kahden naishoitajan kivuliaalta alapään sorhaamiselta, katetrin työntämiseltä sinne, mistä naapuripetin kaveri pelotteli:
- Sinnehän on valmis reikä! Alkavat survoa lankia lemmennuijan päästä, ja niin pitkälle, että kusi rupejaa tirisemään letkua myöt...
Puistattaa jo ajatuskin niin kertojaa kuin lukijaakin, kun on omaakin katetrikokemusta takana, mutta hypätääs mukavampiin.

Kaarlo Alvar vuonna 1941. elokuun puolenvälin kieppeillä, vajaat 22 v. Ei puhettakaan pystyyn tahi ylös nousemisesta.

Ja silti, kuunnelkaas, miten Kalle jo Sohjanan sairasparakissa ennen Kuusamon kaksia lakanoita tuntojaan kuvailee kun lotta oli painanut kätensä otsalle ja kuiskannut:

- Voi poikaressua ...!

"Tiedän olevani herkkäluonteinen, ja läpi elämän se on minut silloin tällöin yllättänyt. Kuitenkaan en muista aikuisena miehenä kokeneeni yhtä rajua herkistymistä kuin nyt koen. Nuoren lotan lämmin käsi otsallani ja hänen kuiskaamansa kaksi sanaa laukaisevat sisälläni padon, jonka olen rakentanut sinne pelon, järkytyksen ja epätoivon esteeksi. Nyt ne kaikki purkautuvat yhtenä pakahduttavana, kuohuvana tunteena. Mutta ei täyteen vapauteen ...! Taistelen kaikilla tahdonvoimillani, ettei minulta karkaisi ääntä. Sille en voi mitään, että silmäni alkavat vuotaa. Tartun molemmin käsin otsallani olevaan käteen. Lotta ei vedä kättään pois, kuiskaa vain kuin hänkin taistelisi itkuaan vastaan: - Kyllä te miehet joudutte nyt kovin kestämään ...  

---

Lotta korjaa vielä peitteeni yläosaa ennen kuin jättää minut. Hän ehtii ottaa vain muutaman askeleen, kun jossakin sanotaan kuivuudesta käreällä äänellä:

- Oletko, tyttö, niin ystävällinen ja annat vettä. Janottaa.

Makaan liikkumattomana. Minun on lämmin ja haikean hyvä olo. Käsitän eläneeni kauneimman hetkeni aikuisena miehenä."

Eiköhän tuossa täksi Kalevala-pyhäksi epistolaa ja evankeliumia nokko meille pikku-väinämöisille sekä jokaiselle joukahaiselle.

1849 - WP-kuva

-2°C hiihdot 13 km / 401 km//€