29.4. pe Kadonnutta kauneutta etsimässä
klo 8.37
Liiga päättyi Tapparan juhliin, TPS toisen kerran peräkkäin jäi hopealle (Lukko voitti viime vuonna). Liigapassin lopetus.
Jääkiekko on kaikkea muuta kuin esteettistä katsottavaa, siinä missä nyrkkeilykin, mutta jostain syystä kiehtovan primitiivistä*. Jalostettua sotaa, jossa totellaan tuomareita. Toisin kuin
Putin.
Putinilla tuomareita ei ole, itse itsensä tuomari, joka sohii nurkistaan.
Tuoko on ihmisen elämän tarkoitus? Tuholaisuus. Hävityksen kauhistus.
Tässä ajassa ei kauneuden kokeminen pahaa tekisi - taide-elämys.
Ei sentään muoti, saati muotisuunnittelija kehiin kauneutta edistämään. Paikallaan Mattibuun hämmästys: - Kuuntelitteko radiosta?
- Siellä esiintyi, ihan tosissaan, muotisuunnittelija. - Semmoinen homma! - Muotisuunnittelija. - Tuli mieleen Huovisen novellit.
Sano muuta. Ja elä jo muuta virka!
Kauneutta tarvitaan, jo luodun lisäksi.
Onnekseni löydän sitä iltaisin kirjasta, jota pätkittäin hartaasti nautinnolla oikein lukutikun kanssa sana sanalta hiljokseen etenen.
Tätä runollisen laulullista romaania, joka kertoo kahden veljeskansan (=sisaruskansan) vihasta ja rakkaudesta:
 |
| linkki |
