Pyöräkuolema tiellä

 Luen digistä lauantaina 23.4.:

"Kontiolahdella Kuurna-Kulhontiellä lauantaina sattunut kolari vaati yhden ihmisen hengen. Henkilöauto ja polkupyöräilijä törmäsivät tiellä hieman ennen iltapäiväneljää.

Polkupyöräilijä menehtyi onnettomuuspaikalle, Itä-Suomen poliisista kerrotaan."

Nyökkään, en reagoi sen kummemmin. Unohtuu koko asia, kuten uutisvirrassa pitääkin.

Kunnes, eilen:

Nyt alkaa vasta tuntua; siis tämä Ukrin vaikuttaja, Joensuun kirjallisuustapahtuman yksi kantovoimista.

Ei voi olla totta! 

Mailituttu kirjallisuusasioissa, näkötuttu kirjallisuustapahtumissa. Arvostan.

Hänen kirjallisuusbloginsa, Kartsan lokikirja, lukijaksi olen liittynyt aikapäivät.

Siis Lokkivihkoon muistelemaan.

Viimeiseksi on jäänyt 7.4. ilmestynyt kirja-arvio Tutkielma kosketuksesta - Otto Lehtinen: Nämä kallisarvoiset asiat.

Edellinen, kannanotto sotaan:

Osallistuvan miehen kulku katkesi tiellä, elämä nyt tiensä päässä - ennen aikojaan.

Muistoa kunnioittaen.

ks. Kirjasampo

LISÄTIETOA KUOLONKOLARISTA

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

hiihtelyt:6 km  1096 km/€  171 h

Pyörällä päin

Ei tässä nyt jouda kirjoista kirjoittelemaan, kun saa ihka oikeesti elellä "sorsapoikueen" ka!

=

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

No, tään verran sentään eilettäin: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/miksi-vihaan-miehia/

Ei pitäs käydä kaupungissa

kun pelikasinonhoitajamies ei tiennyt jotta mikä on junapeluri
eikä
minna kuka on Viktor Klimenko*!

Toisaalta eihän meikäläisellekään sano yhtikäs mitään Almat eivätkä Steam Machinet, Valve Corporationin pelikonsolit/pelitietokonekonseptit.

Mutta mukana tässä vaan yritetään räpeltää.
Jälkijunassa, ikään kuin junapelurina
- ihan ukkina.

*Tark.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
 

Tandemilla kesäisenä päivänä

Täytyy harjoitella, jos loppuviikosta kiertäisi järven.
Nyt tuli 66 km.  Järven kiertäminen tekee 2 X, noin. Paarmoja oli mieletön määrä seurana, kävivät kiinni vain pysähdyspaikoilla.
Lämpötila parikymmentä, tyven.
Semmoista kymppi ja puolituntia tahti.

Muutaman lenkin jälkeen takapuoli alkaa kestää hankauksen, kestäisi vaan vaihteistokin, melkoista rutinaa pitää. Ykkönen toimii hyvin, samoin seiska, välivaihteissa on kitkaa. Säätöviivoja ei jaksa vääntää kohdalleen.

Näinä päivinä aloittavat Tour de Francen; harmi kun jää näkemättä kun Kerimäki ei Eurosportia enää välitä. Ei siinä pyöräilyssä katse juuri lepää vaan niissä jylhissä vuorimaisemissa.

Kolme sisarta ja pyörällä päästään

Päivät hurahtelevat vauhdilla, perjantai hujahti kokonaan merkinnöittä. Pyörän päällä ja teatterissa. Pyörällä päästään, you know.

20 mielettömän energistä nuorta näyttämötaiteen opiskelijaa oli talven aikana puurtanut näyttämölle Tsehovin Kolme sisarta. Että oli napakka patsku!
Ihan pyörällä päästään oltiin tovi.

Se just tuo näyttämötaiteen pakottama mielikuvituksen moninaisuus tuli taas esille: kun kurssilla parinkymmenen naisen seassa palloilee ainoastaan kaksi miestä ja kaikille pitää saada lopputyöhön osa, niin monistetaan, näytetään sisaret Olga, Masha ja Irina kolminkertaisina ja lavastetaan milloin petivaate liehuvaksi lipuksi milloin ... no jaa, loputtomiin muotoja riittää.
Eikä katselijan koko aikana tarvitse pelätä, että kohta se kurkku katkaistaan ja veri oikeasti lentää, niin kuin elokuvissa.
Saa nauttia mukana olemisesta kaikessa rauhassa, ilman fyysistä tuskaa, kylpeä sielun virvoittavissa vesissä!

Nuoruuden into oli mieletön, ja huuto sanoinkuvaamaton. Niin sitä pitää!

Nauratti niin kun muistelin omia oppilaita omassa luokassa: tuommoista hulvatonta oli meno monesti, ennen kuin sotahuuto, huuto hirmuinen, palautti väliaikaisesti rauhan maahan. Hiljainen luokka tuntui invalidiltä, epäkuntoiselta kehnolta.

Nuoruuteen kuluu railakas, mutta lopulta kontrolloitu meno. Väkivahva esitys. Sitä oli Teatteri Väkivahvan esitys 5 x 3 sisarta Niittylahdessa 19.4.2013 klo 19-.

Pyöräilyä tuulessa ennen teatteria 2 h ja tänään kävelyä 1½ h. Tuulta riittää ja koleutta, mutta lumet sen kuin hupenevat, jäät kestävä kyllä.

3½h/8 h