Nuutunut Mies, NM, työntää, vihdoinkin, onnesta myhäillen kottikärrillä nurmikkoa pitkin kuivia halkoja pinosta liiteriin, kun yhdenäkin välähtää päässä kysymys: tämäkö touhu vai lorvaileminen Manskilla? Tai ei se kysymys ole vaan puntarointi - aatos jalo.
Käy läpi koko reissun: mikäs oikeastaan istuessa navigaattorina kun vaimonen, V, ratissa!
- Täälläpä on huono ilmanlaatu. Kato mitkä savut, toteaa V Varkaudessa.
(illemmalla selviää että siellähän tehtailla oli tulipalo juuri syttynyt)
Olokorjaamoon ennen Mikkeliä on pakko poiketa, nimensä tähden. Ja kuumakin kuin mikä.
VERLA viimein kyltissä paistelemassa monien mutkien takana.
Kulttuuri-ihmisinä, muka, piti työntää nokka tännekin, Unesconkin suosittelemaan. Ruukkikylät ovat vähän kuin oma asumiskylä: rauha maassa. No eipä kerrota parkkipaikan tunkua eikä toisten nokkansatyöntäjien ruuhkaa. KORONA. Sehän se ensin mielessä ennen museokäyntiä.
SPEDEN SALUUNA - jo vuodesta 1967, tai jotain. 2 € per paukku!
MANSKI - kaupungin ainoat lähivedet pulppuavat keskellä kävelykatua.
Kouvola siitä harvinainen kaupunki ettei se veden äärellä. Kymijoki missä lie...
KOPLA - KIPA ja oltiin asiassa: isät vastaan pojat asetelmissa; toinen ikämiehiä täynnä, toinen oman kylän pojanhuimia. Aurinko lääti, ja kypsytti lopulta pojat. Olisi luullut että ikämiehet. Mitä vielä: superissa hakkasivat viisi juoksua, yhdenkö olisi saanut vieras. Pistekin oli poikaa Kitteen pojille, ei vieläkään täyttä tappiota! Kelpasi. Hoplaa!
Siitäpä sitten tänne kottikärrin sankoihin. Häntäkoipien välissä odottamaan tartunnan puhkeamista. Synnin teillä kun oltiin. Mennä nyt varta vasten! Työntää nyt nokkansa joka paikkaan.
Noin se hurahti reissu, suurin piirtein, muistelee NM, havahtuu kädet kärrin aisoissa, kun V huutelee:
- Kahvit ois
- Jos jois tässä kiireen välissä, huikkaa ja kumoaa puukuorman liiterin ovelle.
Vaan se
MUSEOKORTTELI - se oli jotenkin mukavan kotoisa:
KIRJA-ARVOSTELUT
