Kirjolla sai Venlan

- tuplana jopa!

Hienoa!

Vuoden ohjelma 2023

Olen pyöritellyt ohjelmaa, tuota 8-osaista autismisarjaa, sen kymmenet kerrat, pian vuoden ajan, omalta tallenteelta ja sittemmin sen kadotettuani Areenasta. Mahtava sarja, vaikuttava, vetoava, herkkä ja ja ja ja kaikkea muuta. 

Kai minussa, tallenteella, vielä ripaus erityisopettajakutsumusta sittenkin on, vaikka työelämä onkin huuhtoutunut näkymättömiin. 

 Ystävyys on kiirastuli -jakso on kymppi+.

Topi ja Markus tapaavat toisensa Kouvolassa; odotukset eivät aivan natsaa, mutta mitä sillä on väliä: painellaan eteenpäin! 

Levähdetäänkin.

Mjaiskuttellaan mansikoita ja ÄRRRää!

~

 "Ethän sinä vaan sylje tähän, pussiin!"

"En. Älä huoli!"  

"Kyllä minä tällä kurlkkuärlälläni pärljäilen!" 

~

Eipä herkullisempaa kohtausta viime vuonna telkusta tullut, ei voinut tullakaan, koska tuo katukohtaus oli täydellinen.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -7°C hiihdot  6+10+10 km / 333 km / € = 58 h

Tökkäsy

Näytelmäarvostelu lyhyesti

- Tykkäsitkö? kysyi matkanjohtaja Kainu-A.

- Tökkäsi - vain kerran, vastasin välittömästi.

_____________________________________

Se oli oikeastaan kehu. 

Syönnin päälle*, keskellä päivääkin, monesti ramasee niin ettei tahdo valveilla pysyä. Nyt pysyi. Vieruskaverin ei tarvinnut tökätä kuin kerran; senkin aivan alkumetreillä.

Siitä nämä Lapin läpi kotikonnuilleen sodasta palaavat naiset ja tuo miehenketale pitivät huolen:

Muuntauduttuaan:

Tommi Kinnusen romaanin, Ei kertonut katuvansa, mukaan.

Kouvolan Teatterin ensi-iltaa seuraavana päivänä eli eilen puolilta päivin siellä suu auki ihmetellen ihailimme  raivokasta / voimakasta menoa, sitä mitä kaikkea seitsemän teatterin yhteistyö oli saanut aikaan. 

Näyttämöllä vain kuusi esittäjää. Silti seitsemästä teatterista? Täältä se seitsemäs: Vapaa teatteri ja ohjaaja Mikko Roiha.

Näytelmän naiset palailivat kuukausien jälkeen häpeä niskassaan uhmamielin kotikonnuillensa.

Me nousimme parituntisen jälkeen linja-autoon palailemaan pitkälle matkalle kotikonnuillemme päinvastaisin aatoksin, kiitollisin mielin. Huojentuneina jopa. 

Sanoma oli perille uponnut, hioutuneena: ammattilaiset ovat aina ammattilaisia - niin rintamalla (pieni piikki) kuin näyttämölläkin (iso kehu).

Kuva - Moe Mustafa

* niin ja aikaisen ylösnousun, klo 5.30, 

  sekä pitkän matkan

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen:

Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto

Reissun päällä

Nuutunut Mies, NM, työntää, vihdoinkin, onnesta myhäillen kottikärrillä nurmikkoa pitkin kuivia halkoja pinosta liiteriin, kun yhdenäkin välähtää päässä kysymys: tämäkö touhu vai lorvaileminen Manskilla? Tai ei se kysymys ole vaan puntarointi - aatos jalo.

Käy läpi koko reissun: mikäs oikeastaan istuessa navigaattorina kun vaimonen, V, ratissa!

- Täälläpä on huono ilmanlaatu. Kato mitkä savut, toteaa V Varkaudessa. (illemmalla selviää että siellähän tehtailla oli tulipalo juuri syttynyt)

Olokorjaamoon ennen Mikkeliä on pakko poiketa, nimensä tähden. Ja kuumakin kuin mikä.

Kuva Verlan kotisivulta

VERLA viimein kyltissä paistelemassa monien mutkien takana.
Kulttuuri-ihmisinä, muka, piti työntää nokka tännekin, Unesconkin suosittelemaan. Ruukkikylät ovat vähän kuin oma asumiskylä: rauha maassa. No eipä kerrota parkkipaikan tunkua eikä toisten nokkansatyöntäjien ruuhkaa. KORONA. Sehän se ensin mielessä ennen museokäyntiä.

SPEDEN SALUUNA - jo vuodesta 1967, tai jotain. 2 € per paukku!

MANSKI - kaupungin ainoat lähivedet pulppuavat keskellä kävelykatua.

Kouvola siitä harvinainen kaupunki ettei se veden äärellä. Kymijoki missä lie...

KOPLA - KIPA ja oltiin asiassa: isät vastaan pojat asetelmissa; toinen ikämiehiä täynnä, toinen oman kylän pojanhuimia. Aurinko lääti, ja kypsytti lopulta pojat. Olisi luullut että ikämiehet. Mitä vielä: superissa hakkasivat viisi juoksua, yhdenkö olisi saanut vieras. Pistekin oli poikaa Kitteen pojille, ei vieläkään täyttä tappiota! Kelpasi. Hoplaa!

Siitäpä sitten tänne kottikärrin sankoihin. Häntäkoipien välissä odottamaan tartunnan puhkeamista. Synnin teillä kun oltiin. Mennä nyt varta vasten! Työntää nyt nokkansa joka paikkaan.

Noin se hurahti reissu, suurin piirtein, muistelee NM, havahtuu kädet kärrin aisoissa, kun V huutelee:
- Kahvit ois

- Jos jois tässä kiireen välissä, huikkaa ja kumoaa puukuorman liiterin ovelle.

Vaan se MUSEOKORTTELI - se oli jotenkin mukavan kotoisa:

KIRJA-ARVOSTELUT

Palloillaan missä palloillaan

Elämä on hidasta etenemistä kohti Massikan kiinnityspulteilla kiristämän arkunkannen alaista lepäilyä.

No eufemismiahan tuokin - jos kuvakin!

Mutta tosiasia mikä tosiasia, että sitä kohti metka menomme kaikilla: Kotsari-lehti kertoo, että oman arkkunsa on veistellyt Salli-Veke ja Massey Ferguson -miehenä haluaa jatkaa MF-suhdetta vielä kuoleman jälkeenkin. Meikäläiselle riittää pelkkä mersunmerkki ristin paikalle. Lie Veikko kaima-Veikon tapaan arkkua tehnyt ja testaillut: vs. Veikko Haakana Arkuntekijä.

Kaikenlaista sitä viikonloppuun sopii jos mahtuukin kun mahduttaa: yllärinä junaan nouseminen ihan lonkalta noin vaan!
Vanha Mies, tietysti puolisoineen

1. ostaa uuden, halvan, vyön monen sadan kilometrin päähän matkustettuaan ihan iliman aikojaan;
2. hiippailee lätkämatsiin mennessä ohi Ilmari Salmisen sekä Unto Seppäsen, sen kummemmin, tällä kertaa, korviaan lotkauttamatta, Pursiaisen Pesäpalloilija-patsaan luona sentään viivähdys;
3. lätkämatsissa ihmettelee jos noita pyllynravistelijoita niin muutakin, vaikka että onpa! onpa! pitkä matka yötä myöten vastustajan, Hokin-poikain, kotiinsa Kajaaniin ajella: mikä kotipeli se sellainen on kun jo seuraavana päivänä siellä jatkavat;
4. kirpputorilla salakuuntelee, että joku 'Ilmari sittenkin testamenttasi pojalleen vaikkeivat välilöissä olleetkaan koko omaisuuden, yli neljä miljoonaa!';
5. + tuhat muuta tarinaa.

Päälle vielä Essayahan EU:t ja letut.

Vaan kyllä sittenkin, kaiken rumuamisen jälkeen, antoisinta on palata ja tarttua Volteriin ja lukea, kuinka Bathseba rukoilee kuningas Davidia jättämään hänet alone vaikka rakastaakin, koska 'kun sinä sillä tapaa puhut, sillä minun elämäni on maahan viskattu, ja kaikki, kaikki on ratkennut, ja elämä on enää paljas hauta'.
Varsinkin kun on Raamattunsa tutkinut ja tietää taustat.

Ja entä kun maanantaikin on yhtä pyhää, Vanhalla Miehellä, joka itsekehuaan jo anteeksi pyytelee:

 - Öhöm! ja anteeksi.