Eilen oli käynyt muurarilenkkikaveri paikkaamassa tulipesän tiilien saumoja, eikä nyt sitä uunia voinut vielä lämmittää, päin vastoin vettä piti roiskia uunin seinämiin.
Nyt piti hämmennettämän keittiön leivinuunia; vaan muistaako moista kun paneutuu oikein huolella pötköttelemään, varsinkin kun sattui käteen imaiseva kirja, joka vei koko käden ja mielen. Ei silloin taho muistaa, ennen kuin yllättää pakottava luonnollinen tarve. Mustille hiilille tahtoo mennä ja osa lämmöstä karata lintusille.
No, pudottaapa sitten myöhemmin hiilet suoraan taka-aukosta alas ja lätkää pellit kiinni jotta pystyy ajallaan lenkiltä tulijalle suikauttamaan ennen ovikyselyä: "Joo kyllä panin pellit kiinni, niinkun piti." Niin ei toinen ennätä kysellä turhia.
Muistelin siinä pötkötellessäni, jotta muistipas muurar-Lassi samat kohokohdat muinaisilta juoksulenkeiltä ja senkin kun sitten sattumalta sattui hautausmaan mäelle kun velipojan poltettuja jäännöksiä oltiin menossa hautaan laskemaan: Siinä kun tervehtiessä heiluttelin puista uurnaa ja ilmoitin pala kurkussa, jotta 'tässä viijjään siun juoksukaveria maaliin' - juostiinhan joskus kolmisinkin Karjalaisen-juoksut sun muut.
Vaan olisi kai tuon voinut arvokkaamminkin ilmaista.
🏂 hiihdot 9 km/411 km/ € = 63 h
