Valtava ponnistelu Aitanmäessä

Just oli kierretty melkoinen lenkki, alamäessä sauvoilla lisävauhtia antaen, vähä jottei kompostiin törmätty kiperässä kurvissa; siinä vaiheessa neljännes matkasta taitettu. Puuskutettiin siitä kaartaen kuusiaitaa sivuten lievään ylämäkeen lumen peittämän kivikon yli. Edessä Aitanmäki. 

Mites siitä? 

Ei muuta kuin sauvat pinkeiksi ja sukset veeksi, puoleen väliin päästiin niin. Mutta sitten jämähti paikalleen. Nurin melkein. Ei eteen ei taakse menemistä.

- Käännyttääs näin sivuttain. Molemmat sukset rinnakkain.

Siitä hiljaa hivutellen, askel askeleelta ylemmäksi. Vaikka lipsahteli niin nousi. Ja mäki pian voitettu. Vielä vähän, vielä muutama sivuaskel, muutama horjahdus.

- Mäki ylitetty! Enää jäljellä hevosenkenkä.

Sen jälkeen talon taakse, ja jo maali häämöttää.

- Jaksathan vielä? Yhessä männään niin jaksetaan.

- Jakshan jakshan.

Keittiön raput on maali. Heittäydytään hangelle huohottamaan ja potkiutumaan niinkun telkussa.

- Olet sinä aika poika! Neljäs hiihto ikinä ja jo näin pitkän matkan hiihit. Koko pihan ympäri.

- Ukki. Eikä kuavuttu kertaakaan.

Loppuheroloita ei laskettu.

hiihtämiset 17+10 km/347 km/€= 54 h

Kirjavinkeissä 

omat ↓  

KIRJA-ARVOSTELUT

Endorfiinihöyryissä käy lastenkirja

Ei tuu viinasta. Ei tuu tupakkarullasta. Ei tuu mistään kielletystä. Niin hyvä olo kuin piiitkä-
kestoisesta hikiliikunnasta. Lupsakka. Leutotuulahteinen.
Kahen tunnin pehmennyksen ja möyhennöksen jälkeen järven jäillä sitä oikein pehmenee, lapseutuu, lempeytyy eikä viiti olla ilkeä kellekään.
Semmonen vihamiehetön olotila valtaa tilalla makailijan.

Tässä mielentilassa eipä ole liioin tarvetta tarttua romaaniloihin, tietokirjoista ja sanomalehistä puhumattakaan. TV:stä vois korkeintaan katsoa Paavo Pesusienen, Väyrystä politikoimassa ei missään nimessä, vaikka miten ois samaa mieltä noista ilmastopäästöistä, jotta autourheilu pitäs lopettaa. Kun ei sillä väliä, niin kuin ei millään tässä mielentilassa. Endorfiinihöyrylöissä.

Tässä tilassa on mitä mainiointa tarttua lastenkirjaan, maatilalta kertovaan. Että jopa on lempeitä lehmiä! Että nuokin kanat, miten ne ovatkaan noin fiksuja! Noista possuloista puhumattakaan! Possuissa on niin ihmistä niin ihmistä paljon, niitä kun kahtelee niin peiliä ei tarvita. Kahtelipa niitä luonnossa tahi sitten tässä kirjassa.

Sinkkolan possut kesällä näyttivät tältä:

 

Kirjan possut tältä:

 

 

 

Eli kahtelun alla on Paavon paheksuma traktoriralli, kun maatilan Eero perustaa traktorikoulun ja sitten lapset intoutuvat ajelemaan traktoripujottelua.

 

Tämmönen kapistus: 

 

Näillä painutaan - päiväunille.

🏂 hiihdot  12 + 20  km / 920 km//€ = 135 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös