Syksyn viimeisinä piha-askaretöinä talvelle asettuessa on kompostin tyhjentäminen.
Tehty on! - öylispäivänä tuulentuiverruksessa.
Kompostirautakehikko käy iässä jo neljännelläkymmentä; aikamoinen ikä kestää kesät talvet sisällä muhivaa massaa. Niellä ruokajätteet, joita solokkusankosta sen kitaan kipataan. Kova kaveri. Kertakaikkiaan. Todella rautainen kita.
Silloin kun naapuri, ennen poismuuttoaan, siihen jätteensä pyöräytti, komposti kävi kesät talvet. Se sai tarpeeksi poltettavaa. Nykyään se kohmettuu talveksi ja herää sitten taas iloiseen höyryyn ja hyrinään kevään pilkistellessä, maalishuhtikuun vaihteessa.
!!!!!!!!
Herranen aika: tämmöstäkö minä höpisen! Alakoululaisen ainekirjoitus valmistumassa.
Viimeistä sanaa vaille. No laitetaan sekin tähän loppuhuipennukseksi:
LOPPU.
Ja ladataan nyt sitten vielä Opettajan ohjeet oppilaalle opiksi ja ojennukseksi, kannustukseksi, niin kuin tapana on, kirjoitelmaan jälkikommentiksi:
"Ihan kohtuullinen suoritus Sinuksi, ei juuri kielioppivirheitä, jopa kappalejaon hallitset ja puolipisteen käytön olet opetellut. Muutamat köyttämäsi murresanat ovat vallan mainioita!
Kerta kaikkiaan on katkaistuna parempi.
Jokaisessa virkkeessä pitäisi olla sekä predikaatti että subjekti, sen unohdit.
Sisällöstä
jätit itse tyhjennysprosessin pois: olisi ollut kiinnostavaa tietää mitä kompostista löytyi ja minne massan jatkosäilöön rahtasit."
Kerta kaikkiaan on katkaistuna parempi.
Jokaisessa virkkeessä pitäisi olla sekä predikaatti että subjekti, sen unohdit.
Sisällöstä
jätit itse tyhjennysprosessin pois: olisi ollut kiinnostavaa tietää mitä kompostista löytyi ja minne massan jatkosäilöön rahtasit."
