Kirjallisuuskritiikkisarja osa IV
Pieni kritiikki
- Kyllä rouva on nyt ymmärtänyt väärin, tämä ei ole sellainen sanatorio, vaan SANAtorio, katsokaapas vaikka:
Ja niin se rouva katsoi ja mekin katsoimme ja se rouva näki ja mekin näimme niin vallan helvetin paljon sanoja ettei ikinä. Mutta parantavatko sanat vaiko eivät? No niinpä!
Noin päättelee Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?, Aviador 2018, näpäkkien novelliensa kirjan Riikka Ulanto. Ovat sen verran lyhykäisiä kaikki, jotta siinä samassa kun keittää aamulla minuuttivellin lukee yhden minuuttinovellin. Hittolainen että ovat puujalkamaisuudessaankin herättäviä, ainakin toisen silmän aukaisevia!
Laitetaan samaan sarjaan kuin Kafka F ja Peltonen J - menköön!
Vaikka vielä on suuntaamista, kohdentamista: tahtoo paikoin lukija Ulannon kanssa ulalla olla, vaan haitanneekos tuo, sillä kirjailijan laittamien sanojen raaputtaminen (vrt. Ässä-arpa) kiilto silmissä on hyvän kirjallisuuden merkki.
___
PS
Kokeilin tässä Aleksis Salusjärven IX käskyn toteuttamista, lihaksittamista: 'Siteeraa teosta --- Lyhimmillään kritiikki voisi ajatella tekstiksi, jossa on sitaatti ja kommentti kirjasta.'
Eli nyt ovat aihetodistus ja todistajanlausunto minuutissa niputettuina.
Toimiko?
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjakrtiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjakrtiikki. Näytä kaikki tekstit
tiistai 28. elokuuta 2018
sunnuntai 26. elokuuta 2018
10 taktista neuvoa kirjakriitikoille
Kirjallisuuskritiikkisarja osa III
ja kirjabloggareillekin
☺Öyliseen☺ viitaten seuraavaa:
Kalle Päätalo sai kädestä pitäen neuvoja Mika Waltarin oppaasta Aiotko kirjailijaksi?.
Ulkoluki - ja tuli!
Aleksis Salusjärvi tekee waltarit kasvaville kriitikoille. Paikkana nyt oikea paikka eli Nuori Voima -lehti. Eivätpä nuo neuvot pahaa tekisi konkareillekaan, vaan minnepäs se vanha kapinen koira tavoistaan?
Heti housunlahkeeseen kiinni ja hanttiin!
Käskyä VII tarkoitan:
"Kritiikin tehtävä ei ole teoksen esittäminen sille otollisimmassa valossa."
No, tuon nielen, mutta:
"Kriitikko ei voi toimia osana fanikulttuuria, vaan hänen on rikottava ja kyseenalaistettava etenkin se viitekehys, jonka osaksi teos asettuu. ---"
Napsaan tuosta poikki, koska muuten en voisi olla eri mieltä. 😂
Minäkö asettuisin fanittamaani Volter Kilpeä jotenkin vastaan? Ei kuuna kullan valakiana! Se on mun siltsu! Pois semmoinen ajatuksenakin. Tai Mukkaa, tai Kallea tai ...
Vanhentunut kriitikko voi jo katsella tiettyjä asioita läpi käpäliensä, antaa löyttä ikuisella etsintämatkallaan kirjaa, joka sisältäisi pelkkää rauhaa ja rakkautta, levollisuutta ja sen semmoista softia - vaikka vähän luikuriakin laskisivat. Siksipä Tõnu Õnnepalu Paratiiseineen ja Jean Giono Puineen ovat melko täydellisiä vanhan kriitikon ideaaleja. Napakympin etsintä tosin vielä jatkuu ja jatkuu.
Mutta te, joilla kriitikon ura edessä siintelemässä, ja te amatöörikirjabloggajat, jotka ohjeita kaipailette, tarttukaa tilaisuuteen ja painakaa mieleenne viisaita ja kutinsa pitäviä selkeitä neuvoja, joita Salusjärvi jakaa kymmenen käskyn muodossa.
Malliksi muutama lyhennettynä, ilman Lutherin Mitäs se on? -selitystä:
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
ja kirjabloggareillekin
☺Öyliseen☺ viitaten seuraavaa:
Kalle Päätalo sai kädestä pitäen neuvoja Mika Waltarin oppaasta Aiotko kirjailijaksi?.
Ulkoluki - ja tuli!
Aleksis Salusjärvi tekee waltarit kasvaville kriitikoille. Paikkana nyt oikea paikka eli Nuori Voima -lehti. Eivätpä nuo neuvot pahaa tekisi konkareillekaan, vaan minnepäs se vanha kapinen koira tavoistaan?
Heti housunlahkeeseen kiinni ja hanttiin!
Käskyä VII tarkoitan:
"Kritiikin tehtävä ei ole teoksen esittäminen sille otollisimmassa valossa."
No, tuon nielen, mutta:
"Kriitikko ei voi toimia osana fanikulttuuria, vaan hänen on rikottava ja kyseenalaistettava etenkin se viitekehys, jonka osaksi teos asettuu. ---"
Napsaan tuosta poikki, koska muuten en voisi olla eri mieltä. 😂
Minäkö asettuisin fanittamaani Volter Kilpeä jotenkin vastaan? Ei kuuna kullan valakiana! Se on mun siltsu! Pois semmoinen ajatuksenakin. Tai Mukkaa, tai Kallea tai ...
Vanhentunut kriitikko voi jo katsella tiettyjä asioita läpi käpäliensä, antaa löyttä ikuisella etsintämatkallaan kirjaa, joka sisältäisi pelkkää rauhaa ja rakkautta, levollisuutta ja sen semmoista softia - vaikka vähän luikuriakin laskisivat. Siksipä Tõnu Õnnepalu Paratiiseineen ja Jean Giono Puineen ovat melko täydellisiä vanhan kriitikon ideaaleja. Napakympin etsintä tosin vielä jatkuu ja jatkuu.
Mutta te, joilla kriitikon ura edessä siintelemässä, ja te amatöörikirjabloggajat, jotka ohjeita kaipailette, tarttukaa tilaisuuteen ja painakaa mieleenne viisaita ja kutinsa pitäviä selkeitä neuvoja, joita Salusjärvi jakaa kymmenen käskyn muodossa.
Malliksi muutama lyhennettynä, ilman Lutherin Mitäs se on? -selitystä:
- I Aloituslauseen on oltava tymäkkä.
- II Ylipitkät virkkeet pois.
- III Ole ehdoton.
- IV Klassinen esittely-referointi-arvotus -jäsennys romukoppaan.
- V Rajaa näkökulma.
- jne.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)