Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste inkeriläiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste inkeriläiset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. helmikuuta 2020

Kaikkea se uskonto teetättää

Oli jo ihmettäkummaa kun Timo K. Mukka pisti oman seuraväkensä hillumaan Syntisessään. Korpelaisia lienevät olleet. Eivät kyllä uskonlahkona pärjää sinne päinkään, kun katselee inkeriläisten hurmoshenkisten hyppääjien ja hlystien meininkiä:
kumpikin liike "etsi synnin kollektiivista kuolettamista orgiahenkisen rituaalin kautta. Toisaalta he yhdistivät askeesin hurmokselliseen eläytymiseensä. Jopa insestiä tapahtui, sillä ryhmäseksin hurmoksessa pimeässä huoneessa ei juurikaan katseltu, kehän yhdyttiin."

Skoptsit taas menettelivät päinvastoin himonsyntiä kuolettaessaan:
"Naiset lakkauttivat rintansa pois, miehet kiveksensä tai jopa peniksensä. --- Leikkaajien mukaan Jumala loi ihmisen ilman sukupuolielimiä, jotka ihminen sai vasta syntiinlankeemisen yhteydessä."

Vuoden 2020 ensimmäistä Kaltioa tässä pureskelen kuin paraskin poro naavaa. Ne tuolla pohjoisessa osaavat suorasanaista kulttuurilehteä painaa, ovat osanneet jo kauan: tänä vuonna lehti täyttää 75 vuotta. Eikä maksa paljon: työttömille ja opiskelijoille varsinkaan, kun saavat lehden vuosikerran puoleen hintaan, alta kolmenkympin.

Syntymästä ja kuolemasta on numeron puhe heti kannesta alkaen:
Uusi jumala on torniolaisen Jouko Alapartasen maalauksen nimi.


Tuttu pappi löytyy syvemmältä lehdestä: Arvo Survo on Virossa asuvan Ville Hytösen käsittelyssä, ja heidän kauttaan noita Eestin Inkerin uskontoasioita käännellään.

Sointuvaniminen Arvo Survohan oli yhteen aikaan jatkuvasti esillä Suomessa Koiviston ilmoitettua inkeriläiset tervetulleiksi ikiaikaiseen kotimaahansa Suomeen. Survo (s. 1954) on eläkkeellä ja asuu Lappeenrannassa, mutta touhuaa kovasti ja koko sydämellään kansanperinteen tallentamiseksi. Parhaillaan työn alla on inkerois-varjalainen pienoiseepos Pääskölintu päivälintu

Kuuluisin inkeriläinen, inkeroinen, kautta aikojen on runonlaulaja Larin Paraske, patsaanakin Helsingissä. Myös utopiasosialisti Amerikkaan siirtokunnan perustanut Martti Kurikka, sekä runoilija Aale Tynni ovat tunnetuimmasta päästä.

Survo on Jumalan trubaduuri, jonka laulut ovat melankolisia viisuja: ne 'iskevät vahvasti suomalaisessa kulttuurissa eläneeseen vähän slaavilaisilla mausteilla maustettuina', kuten Hytönen kirjoittaa.
Hytösen tiedot itse Arvosta pohjautuvat pitkälti Heikki Tervosen teokseen Arvo Survon matkassa.
Siinäpä taas kirja lukulistalle.
Vastahan viikolla merkitsin Erakot-kirjan juohauttamana lukulistalle Torgebyn Juoksijan sydämen.

Mitähän sitä tekis jos ei lukis? ↓
        →?→?→?→   🏂 hiihdot 10/ 690 km/€  108 h 
ps
Kaltio 1/2020 sisältö. Ja onnea Kaltiolle!