Opiksi otettavaa

tietoblogista

Tuolla Kirjalassa bloggailee meiltä päin lähtöisin oleva Ilta-Kanerva Kankaanrinta, filosofian tohtori ja tietokirjailija.

Hänellä on jämpti tapa lopettaa bloginsa aina näihin, Tupukkaa lainatakseni, kolmeen pointtiin:

Pähkinänkuoressa

* Kenelle? Hänelle, joka haluaa tutustua metsähautausmaahan tai haluaa nähdä vaivattomasti otoksen Salpausselän lajittuneista liepeistä.

* Mihin aktivoi? Ajattelemaan vainajien elämänpolkua, nimihenkilön historiaa, paikan geologisia prosesseja, ilmastonmuutoksia, elonkiertoa.

* Mitä merkittävää? Helposti saavutettava, pieni metsähautausmaa, jonka luontoa ja kulttuuria lomitteleva paikan henki kutsuu hengähtämään sylissään.

Noin blogissa Anninkankaan ortodoksinen hautausmaa.

Niinpä arvelin peesata tällä kertaa oman lukemani kirjan kohdalla Ilta-Kanervaa.

 

Se mistä lukemastani kevään 2024 WSOY:n kirjasta tällä kertaa on puhe - sitäpä en kerro; ajan oloon jostain selvinnee. Soppiipa arvuutella, katalogeja katella. Kirja on helppolukuinen pokkari, nykymaalaiselämästä (kauramaidot sun muut) kertova 285-sivuinen kirjasarjan ensimmäinen osa, toinen osa ilmestyy näinä päivinä.

KENELLE? 

Homoutensa epäilijöille: se voi todella putkahtaa yllätyksenä 'normaalin', pitkänkin, seurustelun päätyttyä. Tai sitten vahvistua, ettei siitä ole kysymys, sillä uusi suhdekin voi olla entisenkaltainen.

Tässä kirjassa sekä äiti että poika löytävät uuden miehen: karjatilallinen Sami vaihtaa Jennin Petriin, homoutuu biologian opettajan, vege, kelekassa; leskiäiti-Paula pysyy heterona uuden miehen, lihakauppiaan 'kinkkuna'.

MIHIN AKTIVOI?

Olemaan valppaana eronhetken tullen.

MITÄ MERKITTÄVÄÄ?

Suvaitsevaisuutta lisäävä. 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Antti Heikkinen: Baarijakkara.

Muurin varjossa

Pohjustus:

Tais olla vuonna 1993, kun juostiin Berliinissä maraton. Heleppopa oli syyssäässä juoksennella, kun sai juosta tunnin verran hitaammin kuin tavallisesti: 4.30 oli tavoiteaika tuolla vaimosellain ensimmäisellä ja viimeisellä maralla - ja kun Ku'dammilla pommitetun kirkon rauniotornin juurella maalissa oltiin niin pikkusen alle näytti kello. Sehr gut!

Itse asia:

Esko Karppanen: Muurin varjossa
Atrain&Nord 2021
linkki

Romaani aikaväliltä 1961-1989. Romaanin päähenkilön Jukan lapsuudesta itäisessä Suomessa, jolloin maalle kantautui leikkien lomassa tietoja maailmalta, muurin pystytyksestä Berliiniin. 

Muuri sittemmin kummittelee mielessä ja muurittaa eli symboloi oman elämän monet ahdistukset, joista polttavimpana: kuka oikea äiti on? Tädin, isän siskon ulkonäkö kun täsmäisi ulkoisine olemuksineen, varpaineen kynsineen kiharoineen, paljon paremmin. Eikä oma seksuaalisuuskaan taida ihan noin vaan ohitettava asia olla.

1989 haudataan äiti, Jukka on muuttanut Berliiniin Jürgeninsä luo ja palaa lapsuutensa maisemiin hetkeksi. Samana päivänä muuri murtuu Berliinissä. Oma Jürgen tiedottaa asiasta.

Päätelmä: 

Taitaa hautajais-/muurinmurtumispäivänä moni asia loksahtaa kertaheitolla kohdalleen.

Varoitus:

Ensimmäisellä lukukerralla voimakkainta lukukokemuksessa on alkuperäinen maalaiselämä kaikkine lämpimine ja kalseine vivahteineen. Ja kummastelu, miten unikuvat sun muut 'hortoilut' rikkovat lukuelämyksen. Toisella lukukerralla niiden symboliikka alkaa avautua.

 

Loppulitviikki:

Vaatisi kolmannen lukukerran. Vaan se taas ottaisi saman ajan kuin maraton vuonna 1993 Berliinissä. Niitä jalkoja ei enää ole.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä