Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Berliini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Berliini. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. toukokuuta 2024

Nyt sain sen luetuksi

 Mustan aukon

Kuva: Susanna Kekkonen

Varsin vieraassa maailmassa jouduin liikuskelemaan: 
  1. En ole käynyt AA-kerhon kokouksissa - nyt pääsee.
  2. Elokuvamaailma sisältäpäin täysin vieras - 'ukko'touhuilulle vahvistus.
  3. Raiskaus - kokematta.
  4. Homoystävyys - myös.
Ainakin nuo nyt raottuneet Reetta Aallon, 47, Mustan aukon myötä.

Kansainvälinen on kirjan naisen maailma ystävineen, arkikin kaikkea muuta kuin entisen kaltainen, saati agraarinen: yhteydet eivät puhelinlangan varassa kotona eivätkä maailmalla.

- Universaalista meininkiä, huokaisen ja vertaan:
  • Venetsiassa en pystyttänyt taidenäyttelyä, niin kuin tämä nainen toisen ystävänsä kanssa, minä huokailin vain sillä sillalla ja ajelin gondolilla kepein mielin silloin joskus.
  • Berliinissä en viettänyt levotonta ilotteluiltaa Warschauer Strassella, vaan heti aamusta raitista maratonrupeamaa pitkin kaupunkia ja maalissa Ku'dammilla.
No tuo Ukrainan sota sentään samoin tuntemuksin, muuten paitsi: naisella konkreettinen ystävänpelastusoperaatio, samalla myös oma, käynnissä.

Niin muuttuu mualima globaalimmaksi - niin kuin pitääkin. Kai.

Kirjavinkeissä
tänään
Oskarsson & Bergendahl: Jalkapalloa ja jälkipeliä

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Muurin varjossa

Pohjustus:
Tais olla vuonna 1993, kun juostiin Berliinissä maraton. Heleppopa oli syyssäässä juoksennella, kun sai juosta tunnin verran hitaammin kuin tavallisesti: 4.30 oli tavoiteaika tuolla vaimosellain ensimmäisellä ja viimeisellä maralla - ja kun Ku'dammilla pommitetun kirkon rauniotornin juurella maalissa oltiin niin pikkusen alle näytti kello. Sehr gut!

Itse asia:
Esko Karppanen: Muurin varjossa
Atrain&Nord 2021
linkki
Romaani aikaväliltä 1961-1989. Romaanin päähenkilön Jukan lapsuudesta itäisessä Suomessa, jolloin maalle kantautui leikkien lomassa tietoja maailmalta, muurin pystytyksestä Berliiniin. 
Muuri sittemmin kummittelee mielessä ja muurittaa eli symboloi oman elämän monet ahdistukset, joista polttavimpana: kuka oikea äiti on? Tädin, isän siskon ulkonäkö kun täsmäisi ulkoisine olemuksineen, varpaineen kynsineen kiharoineen, paljon paremmin. Eikä oma seksuaalisuuskaan taida ihan noin vaan ohitettava asia olla.

1989 haudataan äiti, Jukka on muuttanut Berliiniin Jürgeninsä luo ja palaa lapsuutensa maisemiin hetkeksi. Samana päivänä muuri murtuu Berliinissä. Oma Jürgen tiedottaa asiasta.

Päätelmä: 
Taitaa hautajais-/muurinmurtumispäivänä moni asia loksahtaa kertaheitolla kohdalleen.

Varoitus:
Ensimmäisellä lukukerralla voimakkainta lukukokemuksessa on alkuperäinen maalaiselämä kaikkine lämpimine ja kalseine vivahteineen. Ja kummastelu, miten unikuvat sun muut 'hortoilut' rikkovat lukuelämyksen. Toisella lukukerralla niiden symboliikka alkaa avautua.
 
Loppulitviikki:
Vaatisi kolmannen lukukerran. Vaan se taas ottaisi saman ajan kuin maraton vuonna 1993 Berliinissä. Niitä jalkoja ei enää ole.

Kirjavinkeissä