Homo viator

ja andante-elämä 

Tutkiva Juorunalisti on päässyt kirjamatkansa päähän.

Se sähkökirja jota hän on lukenut silmät sirhallaan tietokoneen ruudulta osoittautui antoisaksi kirjaksi nimeltä Kävelen. Ai että mikä työmaa! Siinä istuessa väsyivät silmät, selkä ja kädet. Jalat eivät silti monen päivän kävelyssä, viikkojen combostelassa kompastellessa väsyneet.

Kannatti silti vaeltaa. Lopputulemana tyytyväisyys, vähän niin kuin pitkien fyysisten suoritusten jälkeen aina, vaikka nyt vaellus olikin enempi psyykkisellä tasolla.

Tom Sjöblomin tahdissa tässä mentiin, Tom vei ja lukija vikisi. Ja välillä marmatti, miksei se pastori-tohtori lyhyemmin voisi asiaansa julkituoda vaeltavasta ihmisestä, homo viatorista, ja tämän andante-elämästä^* kertoessaan! Selkeää kauraa: mieli ja ruumis ovat yhtä - mieli liikuttaa ruumista ja ennen kaikkea aivojen liikkumaa.

Jotta tuon uskoisi, niin liikkumattomalle ihmiselle on homma kai väännettävä rautalangasta eli on otettava kaikista viisaimmat ja luovimmat ihmiset jonoon asiaa valaisemaan ja todistamaan: 

tarvitaan

1. Rousseau
2. Dickens
3. Balzac
4. Seneca
5. Hippokrates
6. Nietzsche
7. Kierkegaard
8. Gandhi
9. Thoreau
10. Lönnrot
11. 12. 13,,, jne

Naisista ainakin Pauliina Kainulainen, Rääkkylässäkin asunut. 😃 Ja moni Grosin tahi Kantin kaltainen, ennen kuin sanoma on valmis, uskottava ja todistettu.

Meille liikkujille vähempikin todistelu olisi riittänyt. Jopa pelkkä pesislyöjäkuningas Roope Korhosen lausunto, päivänä muutamana televisiossa toteama: mistään et saa niin upeita tunne-elämyksiä kuin vaihtuvista pelitilanteista kentällä. Ulkoliikunnasta siis.

Basam Books

Oli kiduttavan piinavan pitkä kirja tältä liikunnan myöhäisheranneeltä teologilta. Palkitseva lukusuorituksen jälkeen, ja miksei sen aikanakin toveittain.

^* "Sana tulee italian kielestä ja tarkoittaa alun perin kävelemistä. Andante-elämä on siis kävelyvauhdilla elettyä elämää; samalla se on myös leposykkeen tahtiin tapahtuvaa etenemistä. Se on kuitenkin jotain vielä enemmän. Se on elämäntapa, jossa käveleminen on nostettu elossa olemisen ja ihmisenä olemisen vertauskuvaksi."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

viimeksi kirjailijahaastattelu:

Tomi Norha ja sillanpääläinen tyyli

Rousseau - ulkoilmaihminen

"En tee koskaan mitään paitsi kävelyllä, maaseutu on kirjoitushuoneeni; kun vain näenkin pöydän, paperia ja kirjoja, ikävystyn ja työskentelyvälineet, lannistavat minut, ..." Mon portrait

Vihreää Rousseautahan se - Jean-Jacques (1712-1778).

Siinä mukavuudet eivät paljon paina. Luonto on kaikki.
Sivistys on töhnää ihmisessä, kertynyttä likaa iholla.
Rousseau oli aikansa tynnyri-Diogenes, valistuksen Koira. Hänen suurin halunsa oli päästä pois Pariisista, melskeestä, ja olla yksin, päästä liikkumaan hyvin vanhojen puiden keskelle.

Homo viator - kävelevä ihminen.
Sitä hän halusi olla.
Löytääkseen, raaputtaakseen esille ensimmäisen ihmisen, alkukantaisen Luonnon käsistä lähteneen ihmisen.

Nähtävästi kaikesta levottomuudestaan huolimatta - kasvattajan kykenemättömyys omien lasten kasvattamiseen, suurimpana, luulen - hän saavutti tavoitteensa, koska viimeisillä kävelyillään hän tunsi suloista luopumista. Ainakin Grosin Kävelyn filosofiaa jos on uskominen: Hän vain eli, antoi itsensä olla olemassa. Koska hänen ei enää tarvinnut olla joku, hän antoi vain virran kulkea lävitseen, tai ennemminkin elämään kiinnittävän puropahasen.

Rousseaun tasapainosta saa toisenlaisenkin käsityksen kun lukee Rousseauta itseään suoraan, vailla tulkitsijoita. Yksi vaikuttavimmista teoksista joita ikinä olen lukenut on hänen teoksensa Tunnustuksia, Les Confessions.
Siinä on raakana, epäkypsänä kaikki edessämme, silti eriteltynä.
Niin pitkälle piti ukkoa pokkuroida että käytätti nuorempana täälläkin!

Ja mikäs sen sopivampaa kuin antaa tässä lopuksi Pertti Koskimiehen nutistaa, ja siis kompata Rousseauta, kuplassaeläjät nappaamalla pari pätkää uusimmasta

 Latu & Polku-lehdestä 3/2015:

• "Tappiin astu tuplakoulutettu kansa argumentoi arvoisellaan älämölöllä."
• "Samassa ohjelmassa säesti asfalttipuolueen imaami Osmo Soininvaara, tämä valevihreä, joka eksyi nuoruudessaan Komsin kanssa Koijärvelle mutta ei ole sen koommin asfaltilta astunut, betonia palvoo siinä kuin kokoomusnuoret, Kolbe, Klinge ja älymystön messiaaksi huudattanut Antti Nylén. Luonnonalueiden hävittämisessä kaupunkipäättäjänä kunnostautunut Soininvaara ei sentään sumuttanut luonnonlaeilla vaan muiden uskovaisten tavoin vetosi ihmisten haluihin."
• "Molemmat [Vaattovaara, Soininvaara] perustelevat kaupunkiuskontoaan sillä, että laumassa tiivistyy muukin kuin tyhmyys. Siis kun ihmisiä sulloo kadunkulmiin punaisiin valoihin, kaljaa litkimään jalkakäytäville, meuhkaamaan jäähalleihin, hillumaan rokkikonsertteihin, siitä syntyy rahaa, rahaa, rahaa, siis valo ja syy ihmisenä olemiseen."

Heh!

ed. Rimbaud