'Sevverran iän jo kuluki jotta kiikutin sen kylile, etukätteen iänestin.'
Suomennos:
Tauti paranee, kävin jo äänestämässä.
'Postiluatikkoo ois hyvä suaha vähän nostettuu, ol Kaija toivonu.'
Suomennos:
Nostin lapiopelissä postilaatikkoa vähän ylemmäksi niin jakelu auton ikkunan kautta onnistuu.
Harmillista, miten paljon laimeampaa yleiskieli on.
Sitä, valitettavasti, on kuitenkin pakko käyttää, jotta esim. KR muiden mukana jotain tolkkua tästä potusta irti saisi.
Käpsehtii minkä käpsehtii ulkosalla ja palaa sitten kirjojen pariin: ai että ovat aarrearkkuja joka ikinen kirja. Riippuu tietysti mitä etsii ja mitä sieltä käteen sattuu kun aikansa tonkii: välillä rihkamaa, välillä kultaa, joskus helmiä ja timantteja, joskus sitä ihteesä, äkkee, yleisimmin ihan mukavaa jokapäiväistä jorinaa.
Melkein joka kerta kuitenkin jotain mieltä ylentävää, tunteita koskettavaa - ettäänperäle ulottuva välläys.
Valinnan mahdollisuus on suuri ja loppumaton: kun toinen, Pula-ajalla, alkaa tilapäisesti tympiä, ottaa toisen, Lehtosen Vili, tai kolmannen, Barnettin Ihmeellinen mieli, ja jos eivät nekään nappaa, niin lukee lehden. Ei ei semmoista tavallista nettikamaa, jossa Stubbia, Soinia tuputetaan, Ukrainassa tapellaan, Nokiaa myydään, vaan valitsee herkemmän.
Ottaa Rätingin, Henkisen hyvinvoinnin lehden, paneutuu siihen ja välillä vakavoituu ja kohta jo hekottelee, niin kuin Matti Poutiaisen nasevalle Muistutus!-tijaknoosille, jossa tutkittavana, ikään kuin myynti-ilmoituksessa tarjolla, on antiikkivanhus mallia -44:
- Pienehkö laiskansutjakka mänijä alkuperäisellä korilla
- Laskettu perä ja puskuri poissa
- Osittain huollettu, tosin täyshuollon tarpeessa
- Joskus uamusella pittää työntee kääntiin
- Akku purkautuu rasituksen myötä
- Varustettu erikoismoottorilla: kulukoo tuoremehulla ja jiäveillä
- Aito, hieman ryppynen nahkaverhoilu
- Jousitus lopussa
