Omakustanteiden kanssa on toisin.
Mielellään heittää sen kympin kaksi kannustukseksi ja kustannusten peitoksi.
Antin ahvenen luona kesällä kerran istahti herrasmiehen oloinen mies laatikkolaukkunsa kanssa viereen ja niidennäiden jälkeen kääntyi juttu Ukriin.
- Joo tunnen toki, ainaisjäsen olen, vastailin.
- Mulla ois tämmönen tekele kaupan.
- Mielelläni toki silmäilen, sanoin.
- Piti mennä asikirjojen teko kurssille, mutta tuli vain yksi osanottaja niin ohjasivat luovan kirjoittajan kurssille.
- Sepäs sattui kaukaa, päivittelin.
- Tää kertoo liikemaailmasta, mafiasta ja ...
- Eläpä kerro niin ei tuu ennakkoluuloja, kielsin.Oli tekijä selvästi yllättynyt kun aloin kaivaa lompakkoa näin vähillä puheilla.
Maksoin ja sen jälkeen puhuttiin aivan muusta: politiikasta ja Kotkasta ja ammattiyhdistystoiminnasta ja eri mieltä olemisesta ja huomaamatta jättämisestä, ja kaikesta muustakin olisi puhuttu vaan kun tuli aika jomman kumman poistua.
Tässä tämä nyt on puhk'luettuna siivet levällään:
Raimo Tyyskä Kotkan poikii Omakustanne 2013. 108 s.
Heinäkuuta se oli kun ostin, nyt helmikuu lopuillaan. Puolisen vuotta Kilpien, Salamoiden, Haanpäiden, Pällijeffien, Koivukarien, Lehtosten ohessa edetty sivu kaksi aina tarpeen tullen. Rikkana rokassa, mausteena sopassa. Iloittu jos ihmeteltykin että niin monet tohtivat astua joukkoon mukaan lusikoimaan.
Ihan luettavan kirjan tekijä on kirjoittanut, nopeatempoisen: siinä ei kauan kutkatella kun siirrytään ajassa ja paikassa toiseen hetkeen ja toiseen paikkaan. Norjalainen perustaa Joensuun lähelle villapaitakutomoa, Pietarissa bisnes pyörii jo ennestään. Kiristykseksi luiskahtaa, tietäähän nuo velivenäläiset ja baltit, niille kun vielä jalokiven erehtyy näyttämään.
Kyllä sen luki.
Jäljellä H: 500! km, KK: 219 s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti