Pitkä tie kustannetuksi kirjaksi

Lahjakkuus ei riitä, keihäänheitossakaan; tarvitaan ne 10 000 toistoa, ja sitten alkaa sujua - jos on lahjakkuutta kyllin.

Olen seurannut Katri Siskon kirjoittajan taipaletta sivusilmin kahden omakustanteen kautta: 

Lue vinkki 30 ennen 30   ja sitten  30 jälkeen 30

Nuo kirjat ovat olleet kaukana kaukana omilta lukuriistamailtani, silti olen ne lukenut.

 

Silti? = 

a) verestänyt nuoruusvuosiani; b) moderni opettaja/koulumiljöö; c) synnyinseutu Pohjois-Karjalassa; d) sujuva kerronta. 

Siis =

olen odottanut, koskahan Katri Sisko, lahjakas kun on, pääsee siirtymään asiaan eli kiinnittymään 'kunnon' kirjalliseen kenttään.

Ja katos vaan:

Tulossa ollaan!

Noin kertoo Otavan kevään 2022 kirjakatalogi, kuin myös KS itse blogissaan Kirjoittamisen kepeä sietämättömyys. 

Samalla kustannetuksi kirjailijaksi muuttuessaan on aika jättää nimmari ja astua Katri Sisko -pseudonyymin takaa omaksi itsekseen eli Katri Kauppiseksi.

Harjoitus ja hikinenkin hionta omakustanteineen on tuottanut tulosta. 

Onnittelen!

Laakson linnut, Aavan laulut -kirjan valmistumisprosessi on ollut pitkä, ja se on luettavissa nyt 21-osaisena Katri K/S:n kotisivulta: Kuinka kirja syntyy.

Nyt vain odottamaan sietäviä sekä kepeän sietämättömiä kirja-arvosteluja. 👊👍👊😋

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Kirja varmasti julki

Ei näytä enää olevan konstikaan julkaista omatekemä, itsekirjoittama kirja - viis veisata otavien nyreydestä.
Ei, älkää peljätkö = en aio - paree pysyä repostelun puolella: pal helpomp arvostella tuotosta kuin tuotostaa.

Muuten vaan kahtelin juhannusjoutenolossani, Hesarin koko aukeaman aulisristikon ratkonnan lomassa, jotta mistä noita rommaaneja ja runoja noin paljon sikiää, kuin itikoita kuunaan.

Yhden pesäpaikan löysin täältä:



Eikä maksa maltaita, ja levityskanavatkin valmiina.

• 'Teoksesi luetteloidaan kirjakauppojen ja kirjastojen tietokantoihin'
• 'Jokaisesta myydystä kirjasta sinulle tilitetään kirjailijanpalkkiota, jonka suuruudesta päätät itse'
• 'Vähimmäispainosmäärää ei ole'

Ja luvassa paljon muuta helpottavaa yksinkyntävän auraajan kivikkoiseen peltotyöhön.

Joten hopi hopi kyntö- ja kylvötöihin siitä halukkaat halulliset!

Siellä on jo nyt meille laiskemmille, jotka vain luemme toisten tuottamaa, runsaasti kelpo satoa korjattavaksi, heti kättelyssä.
Voisi aloittaa vaikka näistä:

Tai niin kuin meikä tästä, tai sitten nuista sadoista muista → ks.

pssst
vähän varpaillaan on kuitenkin oltava, jottei kävisi niin kuin Äejälle, joka jostakin kumman syystä mutta hyvillä mielin sanoi irti yhteistyösopimuksensa BoD:n kanssa parit kirjat julkaistuaan.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kirjatilaus

Liian vari hakata halkoja, joten 'kotiin' taas eli kirjojen kimppuun.

Ikään kuin noita ei tuossa liiemmälti jo lojuisi, niin just piti tilata paukauttaa vielä yksi:

 

 

Ollaan jo nuoruudenlopun taitekohdassa, se 30 v. ylitetty, ja siirrytty aikuisuuteen, eli ollaan lähempänä elämän realiteetteja eikä enää huithapelina - jalat tukevasti ilmassa - kuten Katri Siskon edellisessä 30 ennen 30.

Kaiketi.

Sittenhän tuon näkee, kun tulee ja lukee. Innolla odotan ope-Elinan kehityskaartumaa.

 

Siitä mukavaa luettavaa omatilaama siksikin, ettei tarvitse välttämättä julki mieltään ilmaista, kun on itse maksanut.

Vapauttavaa.

Sitä aina kuitenkin toisin ja vähän varpaillaan ja paneutuvammin, muka, lukee ja kirjoittaa, vaikkei saisi, jos vapaakappaletta lukee. Velvollisuus, tuo kelmi, koputellee tuolloin takaraivoa?

 

Nyt senkun antaa mennä porotella!

 

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös



Runnoilija mualta - muahan

Paikallislehestä luven, jotta Nupposen Aili ((1942-2019) on poissa joukoistamme.
En mie häntä tuntenu, mutta lokiaan luvin sillon tällön ja yhen runokirjan omaks hankin, viimesimmän:
Ruistähkähumppa. (2008)

Siinä suap murre kunnon kyytiä, jos assiittii.
Männään laijasta laitaan - eikä mitenkään hipputtipput ja hilijalleen! Paitsi lopussa niinnii.

Omakustannehan se - ei näitä isot otavat kustanna, korvoosa lotkauta:
- Hyi! - Mitä lie tohmajärveläisiä joutavia.
Maiju Lassila -kunnan maine ei auta, Katri Helenasta nyt puhumattakkaa.

Kaks er laijallista paan tuonne alle muistomaisteltaviks: toinen vähän hävitön, toinen itkunlirauksen arvonen - piättele sitten ihe jotta kumpi on kumpi.

Vaan ensin pohjustukseks tieto, että Aili-emäntä oli ehoton tasa-arvon kannattaja, ei nyt niin pitkäle kun viikola Hesarin Saara Turunen, joka on täysin tympääntyny misogyyniseen maailmanhallintaan kirjallisuudessa: "Näin ei varmaan saisi sanoa, mutta olen nähnyt elämässäni niin vitun monta Tšehovia ja Dostojevskiä, että jossain vaiheessa tajusin, etten enää tarvitse niitä. En halua nähdä enää yhtään näytelmää, jossa naiset tarjoilevat teetä ja kahvia." 

Lopuks luvatut ailit sarjasta Rintsikat riekalleina

 

Miehen mielestä hiän on meleko

viehättävä nainen,

pelottavan kaunis ja

katehittavan tyhmä.

Mies tarjovvaa suojelluu

petolliselta mualimalta.

Järki on miehinen

ominaisuus ja roikkuu

piä sinisenä alaspäin.

sekä sarjasta Rysselin rinssin morsiimena

Ulupukka, miun oma lehmä,

kiitos kun olit olemassa.

Kymmenen vuotta sitten kun sie

synnyt, en ymmärtänyt jotta sie

olit oikii lottovoitto

miun oma lehmä.

Kiitos ystävyyvestäs.

Myö aina ymmärrettiin toinen toistammu.

Kiitos maitokiloista jotka
lypsit. Niilä mitattuna olit
mittoomattoman arvokas. 

Siun silimäs, Ulupukka,

on aina miula mielessä.

Nyt sie suat käyskennellä

taivaallisella laitumella

missä ei sairauvet ja murreet ahista.

Nyt siula on ikkuinen kesä.

 

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 

Luki sen, ei siinä mittää

Omakustanne on omakustanne myös kriitikolle. Isoilta ja suurilta kustantamoilta voi pyytää huoletta vapaakappaleen, se ei niitä hetkauta puoleen eikä toiseen.
Omakustanteiden kanssa on toisin.
Mielellään heittää sen kympin kaksi kannustukseksi ja kustannusten peitoksi.

Antin ahvenen luona kesällä kerran istahti herrasmiehen oloinen mies laatikkolaukkunsa kanssa viereen ja niidennäiden jälkeen kääntyi juttu Ukriin.

- Joo tunnen toki, ainaisjäsen olen, vastailin.

- Mulla ois tämmönen tekele kaupan.

- Mielelläni toki silmäilen, sanoin.

- Piti mennä asikirjojen teko kurssille, mutta tuli vain yksi osanottaja niin ohjasivat luovan kirjoittajan kurssille.

- Sepäs sattui kaukaa, päivittelin.

- Tää kertoo liikemaailmasta, mafiasta ja ...

- Eläpä kerro niin ei tuu ennakkoluuloja, kielsin.

Oli tekijä selvästi yllättynyt kun aloin kaivaa lompakkoa näin vähillä puheilla.
Maksoin ja sen jälkeen puhuttiin aivan muusta: politiikasta ja Kotkasta ja ammattiyhdistystoiminnasta ja eri mieltä olemisesta ja huomaamatta jättämisestä, ja kaikesta muustakin olisi puhuttu vaan kun tuli aika jomman kumman poistua.

Tässä tämä nyt on puhk'luettuna siivet levällään:

Raimo Tyyskä Kotkan poikii Omakustanne 2013. 108 s.

Heinäkuuta se oli kun ostin, nyt helmikuu lopuillaan. Puolisen vuotta Kilpien, Salamoiden, Haanpäiden, Pällijeffien, Koivukarien, Lehtosten ohessa edetty sivu kaksi aina tarpeen tullen. Rikkana rokassa, mausteena sopassa. Iloittu jos ihmeteltykin että niin monet tohtivat astua joukkoon mukaan lusikoimaan.

Ihan luettavan kirjan tekijä on kirjoittanut, nopeatempoisen: siinä ei kauan kutkatella kun siirrytään ajassa ja paikassa toiseen hetkeen ja toiseen paikkaan. Norjalainen perustaa Joensuun lähelle villapaitakutomoa, Pietarissa bisnes pyörii jo ennestään. Kiristykseksi luiskahtaa, tietäähän nuo velivenäläiset ja baltit, niille kun vielä jalokiven erehtyy näyttämään.

Kyllä sen luki.

Jäljellä   H: 500! km, KK: 219 s

PS
Ks. myös toinen pienen piirin kirja