kirjailijan ja kriitikon kohtaaminen
Ukri ry on kirjoittajayhdistys Pohjois-Karjalassa. Ai, se onkin kirjailijayhdistys! näen kun selaan sen
kotisivun yläreunaa. Tästäs näet: heti kun yritän olla asiallinen, lipsahtaa, joten jatketaan entisellä vähäasiallisella taikka asiattomuuden linjalla.
Oikeastaan se sopiikin vallan hyvin, koska tulin vain ilmoittamaan että vuoden kulttuuriteoksi eli Ukrin
Vuoden kynän -saajaksi Pohjois-Karjalassa on valittu melkoinen veijari Turusta.
Ristiriitaako siinäkin?
Mitä vielä: valittu on paljasjalkainen joensuulainen, taikka nappulakenkäinen jalkapallofani, jonka idoli on
Johan Cruyff. Erehtyi sitten vain lähtemään Joensuusta maailmalle ja turkulaistui sinne.
Eilisiltana Vuoden kynä 2019 jaettiin maakuntakirjaston Muikku-Salissa:
 |
Ukrin Vuoden kynä 2019 palkittu Tapani Kinnunen
pj. Kanerva Vaakanaisen puhuttelussa. |
Onnellinen oli hän muikkuilmein, sillä harvoinhan runoilija huomioidaan, saati palkitaan. Takana sentään kymmenen runokokoelmaa houkuttelevin nimikirjoin, kuten
Tupakoiva munkki ja
Pyhä kankkunen.
Itekin innostuin viimeistään sitten kun kuulin, että
Tapani Kinnunen, s.-62, on viettänyt kaikki lapsuuden kesänsä meidän kylässä, tark. Paksuniemessä lähellä meijerin maisemia eli nykyistä palkittua
Kesäkeidas-venesatamaa.
Siitäkös Tapani puolestaan taas innostui kun kuuli, jotta samoilta pitäjiltä tässä liikkeellä. Möi tai myi kympillä uutuuskirjansa ja kirjoitti voittokynällään sinkut eli signeerasi
Päässä nykii uutuutensa ja pisti kaupan päälle vielä
Kuumat raiteet, romaanitrilogian loppuosan - ihan vain siksi kun siinä siitä kesänvietosta enemmän ja kylän kirjastotädistä johon oli pihkassa.
Kun oli kaupat tehty ja kättä paiskattu, kuiskasin jotta varopa: -
Mie oon SARVin jäsen.
Ei hätkähtänyt.
No mitäs nyt maailmaa kiertänyt mies pienistä.
