Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tommi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tommi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Talo raaputettu

Helmikuu on käsillä. On aika putsata verkko ja pitää live-tauko.
Ulkovintiltä sahajauhoista löytyneiden 40 vuoden takaisten muistiinpanojen esilletuloaika.

Tutuille täkäläisille näistä jotain irtoaa, tuntemattomille lukijoille tuskin mitään,
joten: unohtakaa - mutta: viimeistään maaliskuussa taas,
ennen idusta,
ma rukoilen ja pyydän: palatkaa!

Ihmisten nimet olen muuttanut, etten vain loukkaisi neljänkymmenen vuoden takaakaan ketään.
Elisabet II ja Idi Amin esiintyvät rohkeasti omilla nimillään, samoin moni kirjailija kirjoineen.


Veljeni kuoli syksyllä, julkaistakoon nämä hänen muistokseen.

(Vielä, ja myös, muistutan anttieskolamaisesti: tuskin istuisin tuon nuoren metafyysikko-opettajan pöytään nykyisin, jos vähänkin muita pöytiä olisi vapaina, ja jos istuisin, tuskin kovin kauan jaksaisin kuunnella.
"Aikansa kutakin" - vai miten se pässi mölähti kun päätä leikattiin ...)
____________________

KESÄKUU
3.6.1977 (pe)
Runnakko kipeänä, mieli korkealla makoilen sängyssä vintillä ja muistelen päivää; hra Napoleon toimii apuna, tarjoaa elämäkerrallaan kirjoitusalusta-apua.
Tänään voi sanoa, että tänään alkoi kesä: jo traditioksi muodostuneet kesärituaalit alkoivat.

Veli haettiin junalta. Satoi. Katselimme nuutuneina ikkunasta viimekesän toistoa: kyllä varmaan sataa. Siitä kuitenkin iloksi muuttui ja aurinko työntyi ilottelemaan.
Aloitimme kesänvieton.
Kiristimme sulkapalloverkon entiseen paikkaan poikki pihan. Kalkitsimme kentän rajat; viimevuotisen rajat häämöttivät ponnistavan ruohon seassa, joten mitata emme tarvinneet. Pelasimme viisi erää, viidestätoista poikki. Voitin ensimmäisen.
Hävisin kaksi seuraavaa. 1 – 2. Neljännessä tuli voitto. 2 – 2. Peli oli kestänyt tunnin. Alkoi finaali: tasaista puoleen väliin, piste kerrallaan, vuorotellen, tilanne 6-6. Sitten käänne: otin seitsemän pistettä peräkkäin. 13-6. Helppo pala ja voitto. Lopputulos: 3 – 2.
Sitten sauna lämpiämään.
Juoksimme urheilukenttää ja otimme tonnin ajan: 3.45 – parempaan on varaa, vaikka tiukoille otti; kurkku tuntuu vieläkin kipeältä.

8.6. -77 (ke)
Talo on raaputettu!

Kolme päivää siinä kului kahdelta mieheltä. Olen täysin naatti. Olemme telunneet kellonympäryspäiviä ja kaiken päälle jatkaneet urheiluharrastusta: töiden päätyttyä noin tunti sulkapalloa ja lopuksi viiden kilometrin juoksulenkki.
Näin ruumiillisesti rasitettuna ei jaksa eikä tarvitse, ei ole tarvetta pohtia elämän ja elämisen peruskysymyksiä, riittää kun on.

Pääskyset ovat valinneet pesäpaikakseen talomme räystäspuut – ensimmäisen kerran koko talohistorian aikana, 30 vuoteen. Olemme monena kesänä toivoneet savisia pääskynpesiä räystäisiin, ei niitä ole ilmestynyt, nyt, kun maalaamme talon, ovat pääskyset väkisin tuloillaan, mutta ei auta, joudumme pesänalut hävittämään. Pääskyset ovat naapuritalon ullakolta häädettyjä, sillä naapurivirastotaloa maalataan myös. Ovat ne taitavia rakentajia nuo linnut: savipesähän on tyhjän päällä kiinni kahdesta reunasta ja katosta.

Kirjoitan tätä hyvin tyytyväisenä elämään Kidutusraportin päällä. Viikon koleuden jälkeen näyttää kesä hyökyvän.
Hullu sotamarsalkka, tohtori, presidentti Idi Amin Dada on väkisin änkäytymässä kuningatar Elizabethin* 25.vuotishallitsijajuhliin; Lontoossa eivät kuitenkaan antaneet tälle Ugandan johtajajermulle laskeutumislupaa. Idi Amin on tapattanut ainakin 100 000 ugandalaista valtaannousunsa jälkeen 1970-luvun alusta.

Höpelöitähän riittää! Napoleonista omiin kylähulluihimme.
Meidän kylämme raitilla on parina kesänä pyörinyt muuan kaksikymmenkesäinen Tommi. Puvuntakki päällä koppalakissaan. Tommi kiertää kolmen kuppilan väliä ja viettää elämäänsä. Kesät Tommi on kylässä, talvet Koppolassa. Tommilla on ollut huono tuuri, kun ei ole onnistunut saamaan omaa valtiota hoitaakseen. Elämänkohtalotoveri Idi Amin on onnenpekka.

Tommi ei oikeastaan ole hullu, Tommi on pimahtanut, Idi Amin on hullu. Pimahtaneessa on jotakin positiivista, miellyttävää, hullussa sen sijaan on pelottava kaiku.
Muuten kylämme parhaiten pukeutunut mies on Antti – pimahtanut, työhaluton. Voi näitä eläviä romaanihenkilöitä!

Esimerkiksi: Tommi, Antti, Jäykkä, Musta Poika, Mikko, Eikka, Pena, Kale, Hursu, YK, Aven, Tuppe, Julle, Kosti, Asko, Repe, Kille, Rosvo, Ville, Pumpeli, Kukko … ei tule loppua, ovat työttömiä, mutta samalla työhaluttomia. Mitäs näistä. Meitä riittää.

* Elisabet
__________
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös