Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suuri illusioni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suuri illusioni. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. maaliskuuta 2024

Revennyt etukansi

 Mika Waltari 1928


 

Viimeksi takakansi esillä, nyt etu.  Jos olisin antik-vaari tarkentaisin: 

Yhdellä aukeamalla hiukan kellastumaa/tummentumaa, 
repeytymä kannessa, hieman tahraisuutta, 
selkämyksessä jonkinverran vinoutta.

Lisäksi lisäisin: Sivut hapsuiset, mistä minä erityisesti pidän ja inspiroidun - helpottaa kummasti aikahyppyä sadan vuoden takaisiin.

Viimeiseen saakka näyn välttelevän itse kirjan sisällön selvittämistä, koska pihistän sen kertomista toisaalle. Ja pelkään spoilausta (sic!), josta jotkut ärhennellen suuttuvat.

Ja johan jotain kerroinkin edellisessä waltarissa; nyt noita illusioneja on löytynyt taas kaksi lisää: romantiikka ja elokuva.

Teos on muuten filmattukin vuonna 1985:

Elonet
Kirjavinkeissä
tänään
Helttunen & Saure: Kynällä raivattu reitti - Suomalaisia kirjailijanaisia

🏂  +1°C hiihdot   5+12 km 638 km / € = 104 h

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Waltarin takakansi

 Suuri Illusioni



Mika Waltari (1908-1979) oli yhdeksäntoista kirjoittaessaan Pariisissa parissa kuukaudessa tämän illusionsa. Takana oli jo nössipoikana kirjoittama kirja Jumalaa paossa, jonka Suomen Merimieslähetysseura oli tilannut ja kustantanut (1925) ja jota Waltari häpesi. Se esikoislapsilipsahdus oli kyllä omatekemä (päinvastoin kuin Viljasen ja Vaaran lapsi, jonka isäksi se paheellinen juoruämmä Caucher edellä väitti). Esikoisekseen hän mielsi Suuren illusionin, jota sitäkin sittemmin 'kypsyttyään' väheksyi.

Kirja ei kaivanne vähäpätöisen nykylukijan arvostelua, koska arvostetut lukukykyiset koulutetut (tri ja maisteri) arvostelijat ovat takakannen mukaan löytäneet olennaiset:
 Rafael Koskimies, HS: "Ainulaatuinen meidän kirjallisuudessamme, harvinaisen lahjakkuuden näyte ..." 
 Elsa Enäjärvi, US: "Tällainen kirjallisuus on elävää runoutta."

Mikä sitten on tuo Waltarin suuri illuusio?
Puolet kun kirjasta olen lukenut, olen löytänyt Waltarin vastauksena ainakin kaksi (harha)kuvitelmaa: nuoruus ja rakkaus.

Nuoruus:
"Minä tunsin, kuinka äärettömästi Hellas kadehti Pikkuveljeäni, hänen nuoruuttaan ja hänen uskoaan kaikkeen siihen, mikä meille oli muuttunut illusioniksi."  
nuorukainen / turmeltunut kirjailija
Rakkaus:
"Näitä naisia, jotka pettävät heitä, vievät heidän rahansa, kun he ovat humalassa, istuttavat heihin parantumattomia tauteja, he ovat kuitenkin näille illusioni haaveilevasta ja arasta rakkaudesta - kaikesta kauneimmasta mitä he osaavat ajatella."                                                                     (yleinen)nainen / (meri)mies

Kai se tuo Rakkaus on se suurempi I? 
Luetaas loppuun niin nähdään.

Kirjavinkeissä

🏂  +3°C hiihdot   15 km 621 km / € = 101 h

maanantai 4. maaliskuuta 2024

Romaanihenkilöiden takana

 Kuka kukin oikeasti on


Tapio Saario: Kuka kukin oikeasti on.
BTJ Kirjastopalvelu Oy 1996

Tuon moinen kirja nyt pitkästä aikaa auki.

Edelliskerran katselin siitä Joel Lehtosen kirjojen henkilöitä Lehtos-buumin ollessa buumerilla päällä.

Tällä kertaa tutkailin Mika Waltarin (1908-1979) henkilöhahmoja, keitä hän parikymppisenä nuorukaisena ujutti 'synnilliseen' romaaniinsa Suuri Illusioni (WSOY 1928), joka nyt näpeissäni polttelee. Nämä kolme tyyppiä Tapio Saarion kirjasta löytyvät:

  • Hart, toimittaja (kirjan minä)
  • Hellas, maisteri
  • Spindel, Irma kirjallisen salongin syntinen emäntä
Hart = Arvi Kivimaa. 
Hellas = Olavi Paavolainen. 
Spindel = Minna Craucher = Maria Wilhelmiina Lindell.

Taitaa olla näin sata vuotta myöhemmin ykshailee vaikka kirjassa nimet olisivat olleet jompsinkumpsin, yhtä tuntemattomia tekijöitä kaikki meille tavan tallustelijoille, joille Sara Sieppi ja Pernilla Böckerman ovat kovia nimiä.

Perehtyneimmille toki Arvi Kivimaa (1904-1984) on Usarin toimittaja ja Kanallisteatterin pääjohtaja. Olavi Paavolainen (1903-1964) on Tulenkantaja-kirjamies, jonka nykyinen vastine aika jetsulleen on Panu Rajala.(1945-)
Minna Craucher (1891-1932) on Kuka kukin oikeasti on -kirjasta olennaiset onkien:
pikkurikollinen, ex-prostituoitu, jonka taiteilijasalongissa, kieltolaista piittaamatta, riitti alkoholia; Mika Waltari tunsi antipatiaa naista kohtaan, joka levitti juorua jotta hän, MW, olisi muka kirjailija Lauri Viljasen ja runoilija Elina Vaaran lapsen isä.

Näillä eväillä nyt nielemään Waltarin paheellista esikoista.
Kirjavinkeissä

🏂  +2°C hiihdot   21 + 6 km 606 km / € = 99 h