Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seppo Simola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seppo Simola. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. syyskuuta 2017

S Simola

Kaksi Simolaa on jäänyt pysyvästi mieleen.
Seppo (1936-2003) kuulassa sekä Seija (1944-2017) laulussa.
Seppo ensimmäisenä suomalaisena pukkasi kuula kakskymppisen ja Seija itketti Argerntiinallaan sekä antoi silmänsä, hiuksensa, huulensa ja kätensä rakkaalleen.
Mennyttä kaikki. HS.

Me lukion aamupäivällä päättäneet poikalyskan pojat juhlimme viimeisen koulupäivän iltaa ja yötä rakennusmestarien huvilalla Aavarannassa kuin viimeistä päivää: madeiraa sun sellaista mietoa makeaa portugalilaista nautiskellen. Kai se madeirakin päässä kihahteli, mutta ennen kaikkea päässä soi taukoamatta jokin ihme biisi, joka vaikutti vielä enemmän. Herkisti. Vaan millään ei tahtonut nimi mieleen tulla, ei laulajan eikä laulun.
Sitten suurempi Sinkkonen hyrisi ja kysyi: "Tätäkö haet?"
"Sitä, just sitä."
"Se on Simola. Seija. La Maritza."


La Maritza français
La Maritza suomeksi
Se se oli!
Yksi parhaista kautta aikojen.
Sen rinnalla kahdenkympin kuulakaari ei paljon paina, pitkälle kanna.