Viitaten edellisen blogipotullisen otsikkoon jatkan latinanopiskelujani Latu ja Polku -lehden kautta, missä ornitologi Pertti Koskimies puolustelee luonnon rauhaa. Räyhäämällähän Pertti usein sen tekee, mutta erittäin mielenkiintoisesti. Monesti melkein tuntuu että Pertti on ryntäissä kiinni niin että napit lentelevät.
Vaan kun perusasia on ok! niin puistelkoon.
Jostakin kumman syystä löysimme kolmisin itsemme pyhänseutuna Paljakasta, Hyrynsalmi-Puolanka-linjoilta,
karttaan merkityn tornin huipulta:
Yli
400 metriä
kaiken kaikkiaan
kun tornista hämärtyvään tykkylumimaisemaan uppousi.
Mustarindassa me,
emme suinkaan tuolla kauempana kajastavan Ukko Hallan laskettelurinteillä, missä valossa kylvettiin, ei ei: me kylvimme tornista alas päästyämme polunhämäryydessä kiemurreltuamme pihasaunassa kynttilän valossa.
Olimme, kuin parhaatkin ajattelija-artsit, Suomen lumisimmassa paikassa, siellä missä puuhun ei kiivetä vaan hiihdetään.
'Aina toisinaan taiteilijat, tutkijat ja ajattelijat ovat kokeneet tarvetta lähteä hetkeksi tai pitemmäksikin aikaa pois metropoleista sopivaan luonnonympäristöön.'
'Kainuun metsäisillä tummilla vaaroilla on helppo vaalia ajattelun rauhaa ja keskittyneisyyttä. Haluamme luoda Mustarindaan kiinnostavan ja toimivan työympäristön sekä kohtaamispaikan, jossa ajatuksia ja tuntemuksia voi jakaa innostavassa ilmapiirissä.'
Vaan jokainen etsiköön mitä löytää haluaa, tuosta nyt sen enempää saarnata toinna: eikun pelit ja pensselit soimaan ja proproextrat päälle niin ei tarvitse hiljaisuudessa porona kärvistellä.
Ja hyvällä tuurilla näkyy näkyvän ilotulitukset Mustarindassakin:
 |
| http://www.mustarinda.fi/ |
PK kuulemma sotkee:
po.
Persae vitulos persevero pascant.
Käännös: Persialaiset paimentavat vasikoitaan varsin vakavissaan.
+1°C hiihdot 11km / 488 km//€
