- - On yllättävää, että monet musiikkirajoitteisiksi itsensä kokeneet ihmiset arvostivat musiikillisesti taitavia ihmisiä enemmän kuin itseään, taito- ja taideaineiden pedagogiikan professori Antti Juvonen ihmettelee tuossa viettelevässä samaisessa Saimassa ja viittaa Itä-Suomen, Helsingin ja Turun yliopistojen tutkimukseen.
- - Ihmisillä on usein käsitys, että musiikkia voi ymmärtää vain, jos ymmärtää musiikin teoriaa ja säveltapailua. Jokainen voi ymmärtää musiikkia emotionaalisesti, ja sekin on oikein.
Siinäpä se!
Vähänkö kuin lohduttavasti. Rajoittuneisuutta rivien välissä, ainakin.
Entä miten paljon täydellisempi on kuuntelemis-/eläytymiskokemus jos hallitsee kuuntelun sekä-että?
Se minulle nyt kertokaa kun its..., Karit kumpikin sekä Äej! ja Matibuu! ... pliis.
Tulipahan taas, no voi yhen kerran, mieleen kun Kallen Kodin kynttilää ja Rantakoivua
l u e n eli nyökkäillen jumahdan kirjailijan musiikin merkityksen pohdintaan. Päätalon 20. Iijoki-sarjan teos Iijoen kutsu ilmestyi vuonna 1990. Kirjoittava Kalle on tuolloin 71v ja kirjan tapahtumien Kalle 40 vuotta nuorempi:
"Lähes kaikkiin merkittäviin elämäni vaiheisin on leimautunut jokin musiikkikappale. Ei sinfonia, yleensä korkean tason musiikki. Missäpä minulla olisi ollut tilaisuutta - ainakaan armeijan ikääni mennessä - oppia ymmärtämään korkean tason musiikkia! Muistikuvani ovat ankkuroituneet iskelmiin ja kansansävelmiin. Poikkeuksen tekevät wieniläissäveltäjien valssit. Ne ovat musiikkina paitsi minun vastaanottokykyni ylärajoilla, myös lumoavinta säveljuoksutusta, mitä minun mielestäni nuotistosta on pystytty löytämään."
