Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mies isänmaan takapihalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mies isänmaan takapihalla. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. lokakuuta 2019

Rangaistusvanki sotilaana

Arvo Myllymäen kirjat vetävät puoleensa, vaikkeivät ne mitään mestariteoksia olekaan. Niissä säteilee pohjalla inhimillinen lämpö, vaikka ilmaisu paikkapaikoin yksinkertaisen kömpelöä onkin, karsittua vähän kuin näytelmäkässäreisssä. Eteneminen vakuuttavan varmaa.

Eli tiedemies kurkkii kaunotekstin takaa, tämänkin jota parhaillaan luen:



Matka isän luo oli viimeisen päälle pysähdyttävä ohjelma televisiossa, missä Arvo kertoi elämästään ryssän penikkana ja etsi sotavanki isäänsä Venäjältä. Sen jälkeen ilmestyivät tuo fakta-autofiktio Vihan ja rakkauden päivät ja aihetta laajentava dokumenttikirja Kurileiri.

Uusin Myllymäen kirja, totuuspohjainen Mies isänmaan takapihalla, Atrain & Nord, 2019, kuljettaa toisinajattelija-muurari Vilho Saarista Espanja sisällissotaan Francon fasismia vastaan, Tammisaari-vankeuden ja Köyliö-säilytyksen kautta eturintamalle pikakiväärimieheksi.
Varsinainen sakki siellä edessä tykinruokana ja miinanpolkijoina - satakunta kävelee Kalinkaa laulaen naapurijoukkoihin!

Saa nähdä miten Villen käy, puolessa välissä kirjaa ainakin tykittelee muiden mukana.

Vankka tausta Myllymäellä kirjoittaa suomalaisten ja venäläisten ihmisten ja sotilaiden asioista, vakuuttaa, vaikkei itse kirjailija juoksuhaudoissa ole rypenytkään.

Niin kuin me tässä viikolla tuossa järven takana Salpapolkua kiertäessämme ja nikotellessamme jotta tähänkö kilsan päähän uusi raja olisi sitten tullut - oma kylämme jäänyt venäläisille!


KIRJA-ARVOSTELUT