Jotenkin onnellisen tuntuisena. Varmaan oli nauttinut esityksestä, yhtä lailla kuin toinenkin torkkuja viimeisellä penkkirivillä. Päivänäytöksessä.
Oli oikein tähdätty hyville istumapaikoille istumaan, sai jalat suoriksi syönnin päälle, seuraavaan penkkiriviin oli käytävä välissä.
Elokuva oli nautinto: vieno musiikin hyrinä väkisin laittoi silmät luppasemaan vaikka laajakankaan luonnossa oli katselemista kyllin. Semmoista torkkumista se oli, hyvässä hengessä. Milloin havahdutti kun linnut kasahtivat toistensa kimppuun johtajuutta etsiessään, milloin laskettelivat villisti jäitä pitkin. Joutsenen kaula näytti niin pehmeästi päällystetyltä että teki mieli kietoa sormet sen ympärille jos vain olisi ulettunut.
Keskellä kirkasta päivää oli mukava istua pimeässä salissa katsomassa, kerrankin ilman suksia, järvelle, joka välillä oli jäässä ja joka välillä suli ja kohisi.
Sammakkokin torkahteli, jäähilettä silmän päällä. Rapu vieritti veden alla kiveä, nosteli saksillaan kuin Matsonin Lassi kaivinkoneellaan, ja eikös työntynyt piiloon kiven takana olleeseen koloon. Kalat vetelivät vedessä liukujaan ja Johanna Kurkela hymisi, ääni rauhoitti vedätteli vängällä unten maille, ai että miten ramasi ja raukaisi ja miten suloisesti ruoka painoi silmänahkoja kiinni. Ei huolen häivää vierinyt mielen päälle, ei edes Sipilän huolestunut ilme tunkenut näkösälle, edes käväissyt valkokankaan ja ajatuksen välissä.
Vaan oli se hyvä elokuva, kannatti ajella kaupunkipaikkoihin maata metsää järveä katsomaan!
Rauhoittaa luonto.
Sen se tekee. Järvi siinä missä metsä.
Ja mikä helpotus että toinenkin oli kuukahtanut kumoon ja kattovalojen syttyessä innostuneena ilmoittanut sen ihmeemmin venyttelemättä ykskantaan:
- Nyt heräsin.
http://www.finnkino.fi/Event/301298/
Sanonut seisaalleen noustessaan takkia päälle vetäessään.
Sen saman oli sanonut, mitä itse en olisi ilennyt.
+1°C hiihdot 12 +13 km / 513 km//€
