Anhittomasta öyheisiin

- Kiitos kysymästä. Jouluun mennessä, jouluun mennessä.
Voin jo vastata Iijoki-sarjan toisen kierroksen lopettamisesta.
Se on sitten tasan kaksi vuotta.
Kalle-kieli alkaa olla hallinnassa, kuten otsikosta näkyy. Mutta ainakin yksi uusi tuntematon sana vielä putkahti.

26. 0sa Pölhökanto Iijoen törmässä lähenee puolta väliä (335s./778). Kalle Päätalo kipuilee toisen kirjansa kanssa, elää toista avioliittoaan Janakan Leenan kanssa ja on jo kahden tytön isä. Joten mikäpä ei olisi nelikymppisen rakennusmestari-kirjailijan olla ja elöä.

Vaan kun on ja ei ole. Pölhö mikä pölhö!

Pitikin pistäytyä kesällä Helsingissä ja ottaa viinalomppeja toisen naisen kanssa. Sydän nyrjähti ja lyödä läpättää läpi talven omiaan. Kevään 1960 rakennusmestarien hiihtokilpailussa repeytyy sitten kunnolla.
Mutta ei vielä kuitenkaan niin pahasti jotta sen takia sairaalaan, mutta toisen syyn takia kyllä.

Työmaalla repeää nivusissa, ja nyt ei muu auta kun illalla töiden jälkeen mennä tohtori Enkkelille.

- Kurkkuko taas reistailee?

- Ei tällä kertaa. Kun nostettiin työmaalla talakoilla raskasta muottia, pisti kovasti vasempaan vermaan.

- Vermaan?

- Lääkärit taitaa kuhtua samaa paikkaa nivustaipeeksi.

Jos yhä on ihmettelemistä Kallen toilailuissa, työhulluudessa ja periksi antamattomuudessa, niin tässäpä jään kummastelemaan Kallen työpaikan tienoota:

"- Sain tehtäväkseni Kangasalan kirkonkylän viemäriverkoston keskuspuhdistamon, biologisen puhdistamon, kuten piirustuksissa hienosti lukee. Urakan päätyönä on mädätyskaivot.
- Noille Rääkkylän pelloille tehdään kolme kaivoa, tuonne missä on punaiseksi maalattu lato."

Rääkkylän pelloille. Uskokaa tai älkää! Kangasalla! Toisella laidalla Suomea.
Niin siinä lukee kuin lukeekin! Ja mädätyskaivojen kaivaminen!

Nyt kyllä täytyy lopettaa ennen kun repee. 😝


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Halaistu sana

Ei pitänyt mainita Päätalosta tällä parketilla sanan sanaa, ei edes halaistua, mutta minkäs mahat kun otat tarkkourkon ja luet uudelleen Iijoen, 26 osaa. Ei nyt sentään kaikkia 17 014 sivua, mutta silleen kenedymäisesti lukien.
Onhan siitä jo kymmenkunta vuotta edellisestä.

Menossa on viidennen osan, Nuoruuden savotat, loppulitviikki; huvittaa kun Kalle ei millään jaksaisi pysyä kronologiassa, vaan väkisin tahtoo kirjailijan ajatus harpata kymmenenkin vuotta yli. Ja harppaakin eli pohjustaa tulevaisuudessa kuulemallaan jutulla parhaillaan tapahtuvaa: Kumman Kallen ja isä-Herkon riidanjuurta, välien rikkoutumisen syntyjä syviä.

Haitanneekos tuo, suotakoon sen verran Kallelle helpotusta ankaraan kirjasarjapuurtamiseen.
Sillä sillä tavalla hyppimällä saisi normaaliromaanin kasaan kun ristiin rastiin tekisi aikahyppyjä.

Kunnon romaanin rakentamiseen ja julkaisemiseen Päätalo tähtäsi, siitä unelmoi, unelmastaan kertoi myös julki, kunhan ensin olisi saanut Iijoen lasketuksi, puoli elämää toiseen kertaan eletyksi ja sarjan valmiiksi.

Niin sitten tapahtui: romaanit Sateenkaari pakenee, 1996, sekä Juoksuhautojen jälkeen,1997.

Niin niin, Iijoki-sarja periaatteessa oli jo valmis 25-osaisena (+Nälkämäki erillisenä sarjaan kuuluvana päälle), kunnes lukijoiden pyynnöstä kirjailijan piti vielä täydentää sarja 26-osaiseksi kirjalla Pölhökanto Iijoen törmässä, missä selvittelee henkilöiden myöhempiä vaiheita ja kohtaloita, ei tosin kaikkien sarjan henkilöiden. (> 1000 nimeä)

Hämärästi muistin että kansakoulunopettaja usutti Kallea hakemaan seminaariin, mutta kumminkaan näin helpoksi en muista omaa opettajan työtä, miksikä Kalle opettajahomman kuvittelee:

"Kansakoulunopettaja... Minun ei enää tarvitsisi työntyä pihkaisissa ryysyissä pyryyn ja pakkaseen. Saisin olla luokan edessä hyvissä vaatteissa, peräti solmio kaulassa, ja minun tarvitsisi vain puhua, korkeintaan kirjoittaa ja tehdä numeroita taululle. Saisin soittaa urkuharmoonia ja opetella lasten kanssa lauluja... Ja opettajilla on monen kuukauden kesälomat! Silloin voisin kirjoittaa myös arkipäivät läpeensä, kuukausitolkulla.
Lisäksi opettajat, niin kuin yleensä herrasihmiset, hupailevat kesälomien aikana. Kulkevat Suomea ristiin rastiin, jotkut käyvät kuulemma ulkomailla asti."

Hyvin voi kuvitella isä-Herkon ilmeen ja vastauksen, kunhan Haaveilija Kallioniemeen ehtii.
Ja niinpä:
"En kerkiä puhua pitkällekään, kun isä pukkaa itsensä istumaan ja sanoo isolla äänellä:
- Niin opettajakurssille? Vielä perkele yksi vouhotus ..."
-

-3 °C aurinko paistaa!  hiihdot 11+11+10 km/166 km//€