Kejostahan tässä meinotellaan ja Runebergiä. Kahta vastakkaista: toinen kaikki itsestään, toinen ei millään itsestään vaan muista svendufaloista.
Rbg itsestään vain kerran kaksi elonsa aikana eli silloin kun tuo iki-ihana Emilie oli lähes kaikki:
Den nekande
"Giv av nåd ett svar,
Blott det minsta ord:
Skall ja komma än,
Vill du se mig mer."
Vad din läpp var skön, / Vad din mun var ljuv. / ...
- ylipäänsä hänen runoutensa, ensimmäistä lyyristä kautta lukuunottamatta, liikkuu kokonaan hänen persoonallisten elämystensä ulkopuolella, kirjoittaa Runebergin elämäkerturi Werner Söderhjelm Tukholmasta, lokakuussa 1922 johdannossa Emilien päiväkirjaan (Edelfelt, Otava 1922)
Mutta hitto soikoon! Näitä soita on kahlattu ennenkin; pian olen lukioaikojen suossa: yksi vuosi pelkkää kasikahta, luokkaa 82.
Edellisviikolla tykönäni jo pohdiskelin sanojen sirottelun tarkoitusta Parnassosta 1/20 Slungan karaokea, Kailaan Mysteerio-muunnosta, lukiessa:
Mikä muuttuisi
jos taivasrauha olisi likempänä horroksessa?
häntä koipien välissä alkaisi rivin alusta?
kinkkurasvan värisistä akoista samoin?
+3 °C luistellen 10/ 758 km/€ = 119 h
